Riitta Kylänpää:
Nyt vasta näen.
Valokuvat: Kaisa Rautaheimo.
Otava 2009. Sivuja 224.
"Pyysin haastateltaviani miettimään jo etukäteen sellaisia hetkiä tai pidempiä prosesseja, joiden aikana tai seurauksena he ovat oivaltaneet elämästä jotain syvällistä - jotain, joka on muuttanut heidän ajatteluaan, vienyt kohti viisautta". Toimittaja Riitta Kylänpää on haastatellut 14 kypsää vaikuttajaa ja pukenut kirjansa mielenkiintoiseen minä-muotoon.
Helena Kekkonen on saanut Unescon rauhankasvatuspalkinnon ensimmäisenä maailmassa 1981. Kekkonen kuvaa oivalluksen hetkeään hyvin selkeänä kokemuksena:" Jatkosodan päättymisestä oli kulunut vain vuosi, kun Leningradin filharmoninen orkesteri kävi Helsingissä konserttivierailulla Suomen valtion kutsumana. Sodan muisto eli vahvana ihmisten mielissä, ja monet suhtautuivat torjuvasti neuvostosoittajien vierailuun.
Isänikin ensimmäinen kommentti oli, että ryssien konserttiin et mene. Siitä konsertista tuli elämäni tärkein eettinen käännekohta. Se vaikutti minuun kuin olisin saanut herätyksen. Itkin koko konsertin ajan. Beethovenin surumarssia kuunnellessani ymmärsin, että ei ole olemassa vihollisia, on vain ihmisiä. Konsertin jälkeen minulle oli selvää, että tekisin kaikkeni rauhan edistämiseksi maailmassa."
Kekkosen työuraa ovat ohjanneet syvät humaaniset arvot. Kvartaalitalouden ajassamme hänen kertomuksensa on eettisesti virvoittavaa luettavaa.
"Joku viisas on sanonut: älä sekoita kiltteyttä, joka on heikkoutta, hyvyyteen, joka on rakkautta. Olen yrittänyt pitää sen mielessäni. Hyvyyteen kuuluu myös uskallus tuottaa mielipahaa toisille, jos lopputuloksena on oikeamielisempi tai kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu", Kekkonen kannustaa meitä kansalaisrohkeuteen ottaa esille epäkohtia, jotka vaativat korjausta.
Kansalaisrohkeuden perusta on itsen syvällisempi löytäminen. "Itsensä löytäminen ei ole vain taiteilijan tehtävä, vaan kuten C.G. Jung sanoi, jokaisen on sytytettävä oma pieni kynttilänsä ja löydettävä sanottavansa. Se ei ole helppoa. Minunkin äitini sitoi minut lapsena omaan ajatteluunsa ja uskonnollisiin kaavoihinsa. Minun tehtäväni on ollut tarkistaa ja korjata nuo kaavat", toteaa palkittu taiteilija Rafael Wardi.
Uusia
salaperäisiä lehtiä
Wardi tuo nuoruutta arvostavaan aikaamme uusia ajatuksia. "Minulle elämä on paljon syvällisempi asia kuin ikä. Minusta tuntuu, kuin eläisin ajan ulkopuolella, tai kuin kaikki ajat olisivat minussa yhtä aikaa läsnä; myös minua edeltäneet, vanhempieni, heidän vanhempansa, kaikki sukumme myytit ja mytologiat. Minulle elämä on jatkuvaa etsimistä. Ajattelen, että olen kuin vanha puu, joka tuottaa vanhetessaan uusia yllätyksiä, uusia ja salaperäisiä lehtiä."
Kirjan kokonaisuus saattaa nuoremman lukijan myös osalliseksi sodan ja sodan jälkeisen Suomen todellisuudesta.
"Ihmiset olivat turtuneet kuolemaan sodan aikana. Koko kulttuuria leimasi itsehillintä ja puhumattomuus – tunteet pidettiin sisällä. En muista itkeneeni seitsemänvuotiaan sisareni kuolemaa. Myös isäni näytti meille urhoollisuuden mallia. Oli kestettävä", taiteilijaprofessori Kaisa Korhonen kuvaa lapsuuttaan.
"Sodan traumat jäivät käsittelemättä ja vaikuttavat yhä edelleen niin yksilöissä kuin yhteiskunnassamme. Olen miettinyt, voisiko se selittää meidän tunnekylmyyttämme ja sulkeutuneisuuttamme. Sodan kokeneet ihmiset eivät aina ehkä osanneet antaa lapsilleen sitä lämpöä, mitä lapset tarvitsisivat, vaan vaativat heiltä vain menestystä", Helena Kekkonen ajattelee.
Tässäkö syvempää taustaa sille, että vanhusten hoitomme – huolimatta epäkohtien esille otosta – kehittyy hyvin hitaasti, jos ollenkaan?
Kyseenalaistamisen
perinne viehättää
Ikääntyneet vaikuttajat elävät vireästi ajan hermolla. "Viime vuosina ranskalaisuus ja ranskalainen kirjallisuus ovat tulleet minulle yhä tärkeämmiksi. Kyseenalaistamisen perinne viehättää", sanoo professori Arne Nevanlinna.
"Ranskassa toisinajattelu liittyy historiallisesti kriittisyyteen ja intellektuaalisuuteen. Analyysiin ei ryhdytä suoraan. Ensin käännetään vallitsevat käsitykset päälaelleen ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Parhaimmillaan tämä saattaa olla alkua prosessille, joka tuottaa uusia näkökulmia ja uusia tulkintoja."
Laman ja monenlaisen henkisen pahoinvoinnin Suomessa mekin tarvitsisimme uudistavaa ajattelua.
Suomalaisten seniorivaikuttajien inspiroivassa seurassa voisi syntyä muutama uusi ajatus?
TUULA-MARIA AHONEN
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja vapaa toimittaja.