Kirjat - arvostelupankki
Aivotutkija saa aivohalvauksen
Jill Bolte Taylor:
Elämäni oivallus. Kuinka toivuin aivohalvauksesta
Otava, 2009. Sivuja 223.
Taylorin kirja on ensimmäinen ja ainutlaatuinen vakavasta aivoverenvuodosta toipuneen aivotutkijan tekemä kirjallinen kuvaus aiheesta. Kirjoittajana Taylor tulee lähelle tavallista ihmistä, kirja tempaa mukaansa kiinnostavuudellaan.
Erityisen kiinnostavia ovat Taylorin oivallukset mielenrauhan saavuttamisesta, mikä lienee tärkeä syy myös siihen, että Taylor ei kokenut aivohalvauspotilaille ominaista masennusta. Alan ammattilaisille lukijoille olennaista tietoa on toipumiskertomus, jossa aivotutkija osaa kertoa sisältäpäin kokemuksiaan potilaana olemisesta.
Taylor oli vain 37 vuoden ikäinen saadessaan aivohalvauksen. Hänen vasemmassa aivopuoliskossaan tapahtui harvinainen verenvuoto, ja hän joutui pitkään toimimaan oikean aivopuoliskonsa varassa.
– Täydellinen fyysinen ja henkinen toipumiseni leikkauksesta kesti kahdeksan vuotta. Olin koulutettu neuroanatomi, joten uskoin aivojen mukautuvuuteen, niiden kykyyn korjata, korvata ja kouluttaa hermoverkkonsa uudelleen. Lisäksi teoreettisten tietojeni ansiosta olin perillä siitä, miten aivopuoliskoja pitää kohdella, jotta ne toipuvat, Taylor kertoi Suomen vierailullaan antamassaan haastattelussa.
– Neuroanatomian tutkijana minun on sanottava, että halvauksen aikana opin aivoistani ja niiden toiminnasta yhtä paljon kuin koko opiskeluaikana yhteensä.
Lukija pääsee mukaan ainutlaatuiselle "aivomatkalle", kun Taylor kuvaa aivohalvauksensa etenemistä. Eräänä joulukuun aamuna Taylor herää kovaan kipuun, joka lävisti aivot aivan vasemman silmän takaa. Liikkuessaan hän huomaa kankeutta ja tasapainon horjumista, niin että joutuu keskittymään pelkästään pystyssä pysymiseen. Kuuloaisti toimii omituisella tavalla.
– Ensimmäistä kertaa kävi nyt mielessäni mahdollisuus, että minulla saattoi olla laaja ja hengenvaarallinen toimintahäiriö, Taylor kertoo. Samanaikaisesti oikea aivopuolisko alkaa toimia itselleen ominaisella tavalla: Taylor tuntee hyvin miellyttävää sisäistä rauhaa.
– Vaikka minusta tuntui, että pelastamiseni järjestämisellä oli kiire, nautin toisaalta epätodellisen auvoisesta olostani, Taylor kuvaa. Hän selvittää lukijalle vasemman ja oikean aivopuoliskojen toimintaeroja. Yhteiskunnassamme arvostetaan pääasiallisesti vasemman aivopuoliskon toimintaa, mutta oikealla aivopuoliskolla olisi hyvin tärkeätä annettavaa nykyihmiselle.
Toipumisen taustalla
oikea asenne
Korkeasti koulutettu Taylor joutui opettelemaan uudestaan kävelemään, puhumaan, lukemaan, kirjoittamaan ja kokoamaan palapeliä. Tilanne olisi voinut tuntua hyvin nöyryyttävältä ja järkyttävältä, mutta Taylor ja häntä hoitava äiti vaalivat tietoisesti kärsivällistä ja kannustavaa asennetta.
– Tärkeintä oli se, että minulla oli tahtoa yrittää. Yrittäminen oli kaikki kaikessa. Yrittäminen on sitä, että kerron aivoilleni, että arvostan tätä yhteyttä ja haluan sen toimivan.
– Äiti aloitti talutusharjoitukset kuljettamalla minua edestakaisin vuoteen ja kylpyhuoneen väliä. Siinä oli riittävästi liikuntaa yhdeksi päiväksi! Sen jälkeen menin nukkumaan kuudeksi tunniksi, Taylor kuvaa.
– Kumpikaan ei nurissut siitä, mitä en osannut tehdä, vaan iloitsimme koko ajan siitä, mitä jo osasin. Monet aivohalvauspotilaat valittavat, että toipuminen lakkaa jossakin vaiheessa. Syyksi olen arvellut usein sitä, että kukaan ei kenties kiinnitä huomiota niihin edistysaskeleisiin, joita tapahtuu.
Äiti ja tytär saivat myös tärkeätä sosiaalista tukea; päivittäin Taylor sai postikortteja tutuiltaan.
– Vaikken pystynyt lukemaan, mitä he kirjoittivat, istuin patjalla katsellen kuvia ja kosketellen kortteja ja tunsin aivan konkreettisesti jokaisesta viestistä säteilevän lämmön, Taylor kuvaa oikean aivopuoliskon hallitsemaa kokemistaan.
Vastuu oman pään
sisäisestä todellisuudesta
– Toipumiseni aikana havaitsin, että se osa persoonallisuudestani, joka oli itsepäinen, ylimielinen, ivallinen ja kateellinen, sijaitsi vasemman aivopuoliskon minäkeskuksessa. Kovasti ponnistellen olen tietoisesti päättänyt palauttaa vasemman minäkeskuksen sallimatta kuitenkaan noiden vanhojen neuronipiirien herätä eloon.
Taylor kuvaa, miten hän vaalii oikean aivopuoliskon laajempaa tietoisuutta, mikä tuottaa mielenrauhaa.
– Uskon, että huomion kiinnittäminen sisäiseen puheeseen on mielenterveyden kannalta äärimmäisen tärkeätä. Päätös, ettei salli ilkeitä ajatuksia, on mielestäni ensimmäinen askel kohti mielenrauhaa.
– Terveyden kannalta on uskoakseni elintärkeää kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon antaudun vihan tai epätoivon tunteiden valtaan. Jos noiden mielentilojen valtaan jää pitkiksi ajoiksi, niillä voi olla haitallisia seurauksia fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille.
– Aivohalvaukseni ansiosta olen saanut oivaltaa, että sisäiseen rauhaan on matkaa vain ajatuksen tai tunteen verran. Ensimmäinen askel kohti mielenrauhaa on halu olla läsnä tässä ja nyt. Nykyhetkeen pääsemiseksi mieli on rauhoitettava tietoisesti. Sen saavuttamiseksi on ensin päätettävä, ettei ole kiireinen.
– Minä pääsen takaisin oikean aivopuoliskoni tietoisuuteen hengittämällä syvään ja toistamalla lausetta: "Kaikki asiani ovat hyvin juuri nyt" tai: "Olen maailmankaikkeuden viaton ja rauhaa rakastava lapsi."
Lopuksi mainittakoon, että aikakauslehti Time on valinnut Taylorin viime vuonna yhdeksi maailman sadasta vaikutusvaltaisimmasta ihmisestä.
TUULA-MARIA AHONEN
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja vapaa toimittaja. Jutussa on myös poimintoja Taylorin haastattelusta hänen Suomen vierailullaan.
Sivun alkuun