Susanna Uittomäki: Tukea lapselle läheisen kuoltua

Uittomäki Susanna, Mynttinen Sirpa ja Laimio Anne:
Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä lasten ja nuorten parissa työskenteleville.
KÄPY- Lapsikuolemaperheet ry, Tampere 2011. Sivuja 62.

Yksi lapsi kahdestakymmenestä menettää ennen täysi-ikäisyyttä vanhempansa kuoleman kautta. Suomessa kuolee vuosittain noin 600 lasta, joista monella on sisaruksia.

Perheenjäsenen kuolema on lapselle kriisi, johon hän tarvitsee tukea. Usein lapsen suru jää aikuisten surun varjoon, kun koko perhe on kriisissä. Lapsi saattaa suojella läheisiään peittämällä omat tunteensa, ja tämän vuoksi aikuiset eivät aina huomaa menetyksen vaivaavan lapsen mieltä.

KÄPY- Lapsikuolemaperheet ryn julkaisemassa oppaassa kerrotaan lapsen surun erityispiirteistä sekä siitä, miten läheiset ja koulun tai päivähoidon työntekijät voivat tukea lasta. Opas sisältää runsaasti lasten ja nuorten kirjavinkkejä sekä listan sureville perheille tukea tarjoavista järjestöistä yhteystietoineen.

Ammattilaisille avuksi

Yhteiskunnallisella tasolla ei ole toimintamallia, jolla taattaisiin tuki surevalle lapselle ja perheelle tässä raskaassa elämänvaiheessa. Nykyään sukuyhteisönkin tukea on usein saatavilla vähemmän kuin aikaisemmin. Usein perheen on jaksettava hakea tukea itse.

Menetyksen jälkeen lapsi saattaa jännittää kouluun tai hoitopaikkaan palaamista, ja myös lasten parissa työskentelevät aikuiset kaipaavat välineitä lapsen kohtaamiseen ja tukemiseen. Lasten ja nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset ovat lapselle tärkeitä kodin ulkopuolisia aikuisia, joiden kanssa he viettävät ison osan päivästään. Heidän asennoitumisensa ja kykynsä kohdata ja tukea surevaa lasta onkin tärkeää.

Lapsen suru näkyy erilailla kuin aikuisen

Lapsi kohtaa menetyksen hänelle ominaisin keinoin: leikkimällä, piirtämällä, maalaamalla, tarinoiden ja satuhahmojen sekä musiikin ja liikunnan kautta. Aikuisen on tärkeää hyväksyä lapsen erilaiset tavat käsitellä kuolemaa. Oppaassa on esimerkkejä toiminnallisista menetelmistä joiden avulla menetystä ja sen aiheuttamia tunteita voi käsitellä lapsen kanssa.

Oppaassa kerrotaan myös lasten vertaistukiryhmätoiminnasta. Vertaistukiryhmiä on järjestetty Suomessa noin kymmenen vuoden ajan, mutta toiminta ei ole vielä valtakunnallisesti vakiintunutta. Ryhmissä käsitellään läheisen kuolemaa ja menetyksen aiheuttamia tunteita toiminnallisten menetelmien avulla. Saman kokeneiden vertaistuen kautta lapsi saa tärkeän kokemuksen, ettei ole ainut läheisensä menettänyt. Vertaistuen kautta lapsi oppii myös tunnistamaan voimavarojaan ja selviytymiskeinojaan.

Jokainen sureva ja hänen surunsa on ainutlaatuinen, eikä ole yhtä oikeaa tapaa toimia surevan lapsen auttamiseksi. Tärkeää on asenne. Oppaan tarkoituksena on kannustaa lapsen läheisiä sekä lasten ja nuorten parissa työskenteleviä kohtaamaan sureva lapsi rohkeasti. Lapsen on hyvä oppia, että suru on luonnollinen reaktio menetykseen ja osa normaalia elämää. Lapsella tulee olla "lupa" surra ja hänelle kannattaa viestittää, että tunteensa saa näyttää eikä niiden kanssa tarvitse selvitä yksin.

Opas on myös ladattavissa internetsivuilta: www.kapy.fi > tietoa uudesta kirjallisesta materiaalista ja www.nuoretlesket.fi/yhdistys > lapsen ja nuoren surusta

Kirjoittaja on KÄPY- Lapsikuolemaperheet ryn järjestösihteeri