Airi Mäki-Kulmala: Rahan himoa vai
jännityksen hakua?

Pekka Lund: Rahapeliongelma: Yksilölle jätetty taakka
Juva PS-kustannus 2010. Sivuja 179.

Ennen teoksen lukemista pysähdyin miettimään mielikuviani rahapeleistä: kaupan eteisessä muutaman kolikon pelaava satunnaispelaaja, ruokarahoja pelaava himopelaaja, lottoaja, luksuskasinolla omaisuuksia pelaava ja rahattomien nuorten toive rikastua pokeriammattilaisina. Teoksessa sivutaan kaikkia näitä.

Pelaaminen on luontaista ihmiselle yhtenä leikin muotona, joka tarjoaa samalla unelmia rikastumisesta. Joillekin pelit tarjoavat pakoa arkitodellisuudesta tai mielihyvää, jota jotkut saavat alkoholista.

Taustalla pelaamisen yleistymiselle on arvojen muutos. Pelaamista ei nähdä enää syntinä vaan viihteenä. Samalla käytettävissä oleva raha on lisääntynyt ja on tullut mahdollisuuksia pelaamiseen myös netissä. Teos keskittyy kuitenkin pelaamisesta aiheutuviin ongelmiin.

Pakonomaisesta pelaamisesta
tulee ongelma

Kun pelaaminen muuttuu pakonomaiseksi, siitä tulee ongelma pelaajalle, ja se aiheuttaa haittoja myös läheisille. Rahapelaaminen on myös yhteiskunnallinen ongelma, ja siihen saattaa liittyä rikollisuutta. Silti peliongelmaa on vaikea tunnistaa ja se voi kehittyä kenelle tahansa, mutta erityisen haavoittuvia ovat lapset ja nuoret.

Suomessa peleissä hävitään vuosittain 1,5 miljardia euroa. Rahapeliongelmasta voi olla vakaviakin seuraamuksia, jotka ovat usein taloudellisia, lähisuhteisiin ja tunne-elämään liittyviä ja voivat johtaa itsetuhoisuuteen. Silti pelaaja usein jatkaa pelaamista sen tuottamien kokemusten vuoksi.

Sininauhaliitossa työskentelevä kirkkohistorian dosentti Pekka Lund on tarttunut aiheeseen, joka on synnyttänyt hänessä huolta. Hän on ottanut selvää, mistä peliongelmassa on kyse. Hän on toiminut toimittajan tavoin ja haastatellut 12 asiantuntijaa ja muutamaa ongelmallista. Kyse ei ole tutkimuksesta eikä kirjassa ole yhtään lähdeviittausta eikä tutkimusmenetelmää. Lähinnä kyseessä on kartoitus tilanteesta Suomessa. Ongelmapelaajan kohtaaminen on kahtalainen: yhtäältä ongelman kuvaamista ja toisaalta auttamiskeinojen hahmottamista.

Teos jakaantuu kolmeen kokonaisuuteen: rahapeliongelman synty, elämä ongelmapelaajana ja kärsimyksen vähentäminen. Niiden kautta piirtyy sirpaleinen kuva rahapelaamisesta, mutta ennen kaikkea huoli siitä, että rahapeliongelmaa ei tiedosteta ja siksi ongelmapelaaja jää yksin.

Kirja on maltillisesta tyylistään huolimatta hätähuuto, joka kutsuu tunnistamaan ongelman ja auttamaan. Teoksen vilpitön auttamishalu herätteli minut liittymään avun huutajien joukkoon. Ongelmaiset eivät ole yhtenäinen joukko eikä heistä ole häpeän vuoksi itse ajamaan asiaansa. Tarvitaan muita tunnistamaan rahapeliongelma ja luomaan auttamisjärjestelmiä.

Kirjoittaja on tamperelainen sosiologi ja Oulun yliopiston dosentti.