Jukka Raitio: Sukupuoli sateenkaaren väreissä

Liisa Tuovinen, Olli Stålström, Jussi Nissinen, Jorma Hentilä (toim.):
Saanko olla totta? Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus.
Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. Sivuja 350.

Kohtalaisen mittava Saanko olla totta? -teos osallistuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta käytävään keskusteluun. Se on suunnattu lähinnä kasvatus-, sosiaali- ja terveydenhuoltoalojen ammattilaisille ja opiskelijoille sekä kirkon työntekijöille.

Kirjan nimen kysymys ilmaisee, että jokin kysyjässä on pysyvästi, luovuttamattomasti totta: kokemus omasta sukupuolesta ja oma seksuaalinen suuntautuminen, jotka biologisissa selitysmalleissa laajalti nähdäänkin myötäsyntyisinä taipumuksina.

Kolmeen osaan jaetun teoksen päätarkoitus on tarjota lukijoille kyllä-vastauksen teoreettisia pilareita ja ammatillisia käytännön näkökulmia. Jälkimmäisiä myös omakohtaisten elämäntarinoiden kautta.

Teos on moniääninen, kirjoittajia kaikkiaan 26. Ensimmäisen osan muodostavissa elämäntarinoissa kirjoittajat ja haastatellut pääasiassa käyvät läpi kokemuksiaan ammattiavun tarvitsijoina, mikä ymmärrettävästi tuo teksteihin tummiakin sävyjä.

Kertomuksista välittyy se, että sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta koskevan tiedon tulisi kuulua sosiaali- ja terveysalan asiantuntijuuteen, jotta herkän aihealueen kohtaaminen ja käsittely luontevilla, asiakasta palvelevilla tavoilla ja työmenetelmillä mahdollistuisi.

Toisen osan yhdeksän artikkelia ovat teoreettis-ammatillisia. Aiheina esimerkiksi psykologian ja lääketieteen kehityskaari suhteessa seksuaalivähemmistöihin, intersukupuolisuus, biologisen sukupuolirajan ylittävä sukupuolikokemus ja -identiteetti, sukupuoli- ja seksuaalisuustematiikan huomioiminen opetus- ja kasvatustyössä, kirkon rooli ja tehtävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämässä.

Raamatun ja Freudin varjot

Ainakin neljällä kirjoittajalla on psykoanalyyttinen koulutustausta, eikä psykoanalyysia voikaan sivuuttaa, kun tarkastelun kohteena on ihmisen sukupuolisuus. Freud, joka lopulta päätyi pitämään homoseksuaalisuutta neutraalina kehityspysähtymänä, sai jyrkempiä, häiriödiagnostiikkaperinnettä huolella vaalineita seuraajia.

Juuriltaan yhdysvaltalainen, meille kristillispohjaisena rantautunut eheytysideo¬logia väittää, että homo voi halutessaan eheytyä heteroksi. Ideologiaa ruoditaan kirjan kahdessa artikkelissa, ja muutosterapioiden kyseenalaisuus tulee harvinaisen selväksi.

Viimeinen artikkeli on jostain syystä erotettu omaksi osakseen. Siinä rovasti Liisa Tuovinen kirjoittaa toiseuden pelosta, joka uskonnollisissa yhteisöissä pahimmillaan johtaa hengelliseen väkivaltaan. Useissa hengellisissä oppijärjestelmissä ja yhdyskunnissa heteroseksuaalisuus on ehdoton normi.

Kirjan kirjoittajien vahvat äänenpainot ja asiantuntevat argumentit koskettavat ja vakuuttavat. Olennaista, käytäntöön sovellettavaa tietoa on paljon. Mutta yleistunnelmaa jäin miettimään, runsaanpuoleinen psykopuheenparsi kun kallistaa ajatukset tahattomasti alaviistoon, kohti ongelmia. Mietin, onko kuvattujen varjojen rinnalla tarpeeksi nykyarjen valoa, jo paljossa kirkastunutta.

Kirjoittaja on tamperelaisen palvelukeskuksen sosiaalityöntekijä.