Merja Moilanen: Monitieteinen kuvaus
perheistä

Ulla Hämäläinen ja Olli Kangas (toim.): Perhepiirissä
Kela 2010. Sivuja 230.

Perhepiirissä-kirjassa eri tieteenalojen tutkijat kertovat, miten perheet, lapset ja nuoret voivat Suomessa. Kirja liittyy Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan. Ohjelma on yksi Vanhasen II hallituksen aloittamista politiikkaohjelmista.

Tutkijoiden artikkeleista ilmenee, että suomalaiset lapset voivat hyvin ja huonosti. Kansainvälisesti vertaillen suomalaiset lapset voivat muiden Pohjoismaiden lasten tavoin hyvin. Suomessa uhkana on kuitenkin nopeasti kasvaneet lapsiperheiden tuloerot ja sen seurauksena lapsiköyhyyden lisääntyminen. Taloudellisesti niukimmissa oloissa elävät yksinhuoltajien ja maahanmuuttajaperheiden lapset. Toinen huono-osaisuuden ilmenemä on huostaanottojen kasvu. Huostaanottoja ja sijaishuoltoa käsitellään kirjan kahdessa artikkelissa.

Huostaanotto ei auta
perhettä

Kelan ja Stakesin tilastoihin perustuvan artikkelin mukaan huostaan otettujen lasten vanhemmilla on ongelmia työmarkkinoille kiinnittymisessä, terveydessä ja toimintakyvyssä. Vanhemmat saavat esimerkiksi toimeentulotukea useammin muin lapsiperheiden vanhemmat keskimäärin.

Vanhempien työttömyys-, toimeentulo ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen. Eli vaikka perheiden elämään puututtiin niinkin radikaalilla tavalla, että lapsi otettiin huostaan, perheitä ei muuten pystytty auttamaan. Tutkijat kysyvätkin, pitäisikö kehittää uusia toimintatapoja vanhempien tukemiseksi ennen ja jälkeen lapsen sijoittamista ja huostaanottoa.

Tarja Heino ja Marianne Johnsson tarkastelevat artikkelissaan huostassa olleiden lasten menestymistä aikuisina. Heidän mukaansa huostaan otetuista lapsista parhaiten menestyivät opinnoissaan ja kiinnittyivät yhteiskuntaan alle 12-vuotiaina huostaan otetut ja perhehoitoon sijoitetut tytöt ja huonoimmin 13-17-vuotiaina huostaan otetut, laitoshoidossa olleet pojat.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat myös, että teini-ikäisinä laitoksiin sijoitetuilla lapsilla on aikuisina suurin syrjäytymisriski. Tulos huolettaa tutkijoita, koska Suomessa lisääntyvät eniten juuri teini-ikäisten huostaanotot. Tutkijoiden mielestä tuloksesta ei voi päätellä, että perheet olisivat laitoksia parempia sijoituspaikkoja. Vaikeasti oireileville teini-ikäisille ei useinkaan ole tarjolla sijaisperheitä, ja heidät on sijoitettava laitoksiin.

Lasten psyykenlääkkeet

Jaana E. Martikainen ja Ilona Autti-Rämö tarkastelevat artikkelissaan lasten ja nuorten psyykenlääkitystä. Tarkastelun perustana on Kelan lääkekorvausrekisteri. Suomessa lasten psyykenlääkitys on harvinaista. Lääkitystä saava lapsi on yleensä lasten sairauksiin erikoistuneen lääkärin hoidossa ja lääkehoito on osa kokonaishoitoa.

Psyykenlääkkeiden käyttö yleistyy 15. ikävuoden jälkeen, mutta ei ole kansainvälisessä vertailussa Suomessa kovin suurta. Yleisimmin käytettyjä lääkkeitä ovat masennuslääkkeet ja uni- ja rauhoittavat lääkkeet. Masennuslääkkeitä käyttävät erityisesti yli 15-vuotiaat tytöt. ADHD-lääkkeitä määrätään lähinnä alle peruskouluikäisille pojille.

Mielenkiintoisia ovat lasten psyykenlääkityksen alueelliset erot. Niukimmin lääkkeitä käytetään Ahvenanmaalla ja Länsi-Pohjassa, runsaimmin Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Varsinais-Suomessa.

Lapsuuden vaikeudet tuntuvat
läpi aikuisuuden

Kirjan muissa artikkeleissa tarkastellaan perheen määrittelyä sosiaalilainsäädännössä, puolisoiden välisiä tuloeroja, lapsiperheiden kulutusta ja ajankäyttöä ja lasten ja nuorten psyykenlääkitystä

Kirja päättyy Karoliina Koskenvuon artikkeliin sikiö- ja lapsuusaikaisten olojen vaikutuksesta ihmisen terveyteen ja elämäntyytyväisyyteen. Siinä on esitetty mekanismit, joilla lapsuuden aikaiset olot ja tapahtumat vaikuttavat aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin. Jos ihmisten terveyseroja halutaan kaventaa ja työuria pidentää, olisi vaikutettava jo lapsuuden oloihin. Ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle runsaasti vievän masennuksen juuret ovat paljolti lapsuudessa sattuneissa kuormittavissa tapahtumissa.

Monet kirjan artikkelit perustuvat säännöllisesti kerättävien tilastojen analysointiin ja eri rekisteritietojen yhdistämiseen. On hyvä, että näitä tietoja on vedetty esiin. Toivottavasti niitä käytetään myös lasten ja perheiden hyväksi.