Pekka Wahlstedt: Köyhyys luo yksinäisyyttä

Juho Saari: Yksinäisten yhteiskunta.
WSOYpro. 2010. 272 s.

Juho Saaren kirja Yksinäisten yhteiskunta kartoittaa yksinäisyyden syitä ja seurauksia. Yleensä yksinäisyyden syynä pidetään yksilön omaa valintaa tai sosiaalista kyvyttömyyttä, mutta Saari kytkee yksinäisyyden sosiaalipolitiikkaan ja tekee siitä näin yhteiskunnallisen kysymyksen: ongelmana eivät ole enää yhteiskunnan yksinäiset, vaan nyt sosiaalipolitiikan suurin haaste on yksinäisten yhteiskunta.

Saari toteaa, että yksinäisyys kytkeytyy nykyään paljolti syrjäytymiseen. Sen taustalla on usein työttömyys ja köyhyys. Myös suurin osa toimeentulotuen palvelujen tarvitsijoista kärsii yksinäisyydestä. Julkinen valta on kuitenkin tehnyt hyvin vähän yksinäisyyden vähentämiseksi, koska sitä pidetään taloudellisten ongelmien syynä eikä toisinpäin.

Yhteisasuminen vähentäisi köyhyyttä
ja yksinäisyyttä

Saari toteaa, että huono-osaisten aseman parantaminen on yksinäisyyden torjumisen ehto. Hän myös esittää joitain ehdotuksia ja keinoja tähän. Köyhyyttä voidaan vähentää esimerkiksi kannustamalla yksin asuvia muuttamaan yhteen verohelpotuksilla, asumistukiuudistuksilla ja muilla vastaavilla kannustinrakenteilla. Kun kaksi tai useampi pienituloinen muuttaa yhteen, asumiskustannusten lisäksi säästöjä syntyy kodin kalusteista, elintarvikeostoista ja lomakuluissa.

Mallia yksinäisyyden vähentämiseksi voisi ottaa kansalaisjärjestöiltä. Suomen mielenterveysseura tarjoaa netissä keskustelufoorumeja ja vertaistukea puhelimessa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto vähentää koulujen yksinäisyyttä kouluttamalla niihin tukioppilaita, RAY:n tuilla on rakennettu palvelujen infrastruktuuria pelastuskoptereista vanhusten palvelutaloihin ja sotaveteraanien kuntoutukseen ja niin edelleen.

Yksinäisyyttä hävetään

Laajinta ja vaikeinta yksinäisyyteen liittyvää kysymystä, markkinayhteiskuntaa ja sen kovia arvoja, Saari käsittelee liian vähän ja pintapuolisesti. Markkinayhteiskunta korostaa yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden sijasta oman edun ajamista ja kilpailua. Siinä jokaisen on pärjättävä yksin, koska keneenkään ei voi luottaa ja paraskin ystävä saattaa hylätä, jos siitä on hänelle ihmissuhde- tai muilla markkinoilla.

Saarikin toteaa, että koveneva kilpailu asettaa ehtoja ja puitteita ihmisten käyttäytymiselle ja suhteiden kestävyydelle. Toisaalta Saaren mukaan ei vielä tiedetä, miten markkinayhteiskunta tulee vaikuttamaan ihmisiin. Hän myös väittää haastattelututkimuksiin vedoten, että kilpailun ja markkinoiden vahvistuminen ei olisi johtanut ainakaan koetun hyvinvoinnin laskuun. Yksinäisyys on lähinnä syrjäytyneiden ongelma.

Saari unohtaa, että monet ihmiset eivät haastatteluissa välttämättä kerro totuutta häpeän ja leimautumisen pelossa. Nykyään kaikki haluavat kuulua menestyjiin, ja menestymisen yksi merkki on se, miten laaja ystäväpiiri ihmistä ympäröi - yksinäiseksi tunnustautuminen on varmin tapa saada syrjäytyneen, häviäjän leima otsaansa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja