Pekka Wahlstedt: Hyvinvointiyhteiskunnassa tarvitaan yksilön vapautta ja sosiaalisuutta

Tuija Kotiranta, Petteri Niemi ja Raili Haaki ( toim.): Sosiaalisen toiminnan perusta. Sivuja 250. Gaudeamus 2011.

Hyvinvointivaltiolla on sosiaalitoimisto, yrityksissä suositaan sosiaalisia työntekijöitä, filosofit kutsuvat ihmistä sosiaaliseksi eläimeksi, ja ylipäänsä sosiaalinen liitetään kaikkeen positiivisena ja toivottavana pidettyyn niin yrityksissä kuin yhteiskunnassakin. Sosiaalisuudesta onkin puhuttu ja kirjoitettu niin paljon, että koko sanasta on tulossa tyhjä ja merkityksetön klisee.

Sosiaalisen toiminnan perusta muodostaa tässä suhteessa positiivisen poikkeuksen. Kirjassa ei kevyesti liitetä sosiaalista joka asiaan, vaan siinä palataan käsitteen historiallisille juurille ja paneudutaan käsitteen erilaisiin merkityksiin tieteellisissä ja filosofisissa teorioissa sekä - tietysti - tarkastellaan sosiaalisuutta sosiaalityössä. Sosiaalisuudesta löytyykin monia merkityksiä yksilöiden välisistä sopimuksista ja dialoogisuudesta auttamiseen ja osallistumiseen johonkin ihmisyksilöä suurempaan todellisuuteen.

Yksin ihminen ei selviytyisi

Lähtökohtana on vanha Aristoteleen toteamus, että ihminen on sosiaalinen eläin. Sosiaalinen eläin sananmukaisesti, koska biologian mukaan sosiaalisuus on kehittynyt evoluution myötä: ihminen ei olisi selviytynyt ankarissa luonnonolosuhteissa ilman kaltaistensa apua ja yhteistyötä. Ja myös myöhemmin, varsinaisissa järjestyneissä yhteiskunnissa, ihmiset ovat aina toimineet - joko suoraan tai epäsuoraan - toisten ihmisten kanssa.

Toisaalta nykyihminen haluaa olla muista erottautuva, itsenäinen ja vapaa yksilö. Suuri kysymys onkin, missä menee yksilön itsenäisyyden ja valinnan vapauden ja yhteiskunnan yliyksilöllisten rakenteiden ja niiden synnyttämien pakkojen välinen raja? Äärimmäistä yksilöllisyyttä edustaa uusliberalistinen ajattelu ja äärimmäistä yhteisöllisyyttä taas sosialismi ja kommunismi.

Uusliberalisminkin myöntää sosiaalisuuden merkityksen ja tarpeen. Kuitenkin sen mukaan sosiaaliset ryhmät ja yhteisöt ovat vain ponnahduslautoja, joita yksilö tarvitsee voidakseen menestyä ja kukoistaa. Mutta varsinainen sosiaalisuus ei ole väline vaan päämäärä itsessään, eli sosiaalinen yksilö antaa panoksensa ryhmälle tai yhteisölle tämän omaa hyvää ajatellen ja on valmis jopa uhrauksiin yhteisönsä hyväksi.

Yksilön vapaus ja sosiaalityö

Entä sosiaalityö? Missä menee yksilön vapauden ja sosiaaliviranomaisen kontrollin välinen raja? Saako yksilön itsemääräämistä rajoittaa tämän oman edun vuoksi? Yleisesti voi todeta, että yksilön vapaus ja itsemäärääminen on sosiaalityön lähtökohta. Mutta esimerkiksi alkoholisoitunut tai huumeita käyttävä odottava äiti vaarantaa sekä itsensä että tulevan lapsensa elämän holtittomalla käyttäytymisellään. Siksi häntä täytyy rajoittaa ja kontrolloida, kunnes hän on päässyt irti huume- tai juomiskierteestään. Näin paradoksaalisesti yksilön vapautta ja itsemääräämistä täytyy joskus rajoittaa vapauden ja itsemääräämisen takia.

Yleisesti kirjassa todetaan yhteiskunnan ja yksilön välisestä suhteesta, että yhteiskunnan tulee tarjota puitteet ja resurssit, jotta yksilön vapaus ja itsenäisyys voivat todellistua. Esimerkiksi työttömälle on tarjottava tukea ja mahdollisuus päästä töihin, ja vastaavasti yksilön on aktiivisesti etsittävä ja otettava työ vastaan.

Sosiaalisuudessa onkin filosofisesti kysymys yhteyksistä ja suhteista; yksilön suhteista muihin yksilöihin ja yhteiskuntaan. Kirjassa viitataan eksistenssifilosofi Martin Heideggeriin, jolle yksilö on aina vapaa, mutta joka voi todellistaa vapautensa ainoastaan joissain yhteiskunnallisissa suhteissa. Yksilö ei elä eikä pysty elämään tyhjiössä ympäristöstä irrallaan.

Sosiaalisen toiminnan perusta -kirjan ansio on, että se löytää sosiaalisen toiminnan perustan sekä yksilön vapaudesta ja itsenäisestä toiminnasta että yhteiskunnasta, jota tarvitaan tarjoamaan puitteet tämän vapauden toteutumiselle ja kukoistamiselle. Kirjassa kohtaavat ja lyövät kättä yksilöllisyyttä ylistävä liberalismi ja sosiaalisuutta vaaliva hyvinvointiyhteiskunta.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.