Katja Repo: Kuka nuoli kermat päältä?

Elina Palola & Vappu Karjalainen (toim.) Sosiaalipolitiikka - Hukassa vai uuden jäljillä?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011, sivuja 347.

200 g "ei ole varaa" -jauhoja
2 dl priorisointia
ripaus aktiivisuutta
hyppysellinen valinnanvapautta
lisää palveluseteleitä maun mukaan
Vatkaa dynaamisesti taipuisaksi. Paista uunin yläosassa. Kuorruta kilpailukykyiseksi ja koristele NPM-nameilla. Leikkaa yksilöllisiin paloihin ja tarjoile asiakaslähtöisesti.

Näinkö leivotaan 2000-luvun sosiaalipoliittinen kakku? Vastaus on monelta osin myönteinen, jos on uskomista tuoreen Sosiaalipolitiikka - Hukassa vai uuden jäljellä? -teoksen kirjoittajia, joiden teksteistä kakun ainekset on koostettu.

Sosiaalipolitiikka-kakku onkin nykyään hyvin muodikas, kuten yksi teoksen kirjoittaja, Leena Eräsaari, toteaa. Mutta miltä tämä trendikäs kakku sitten maistuu? Se on kiinni "maistajasta", vaikkakin kakku jättää ikävän jälkimaun taloudellisesta polarisaatiosta, sosiaalisen unohtamisesta ja elämän privatisoitumisesta.

Uusliberaalien ihanteiden analyysi

Elina Palolan ja Vappu Karjalaisen toimittama teos analysoi terävällä otteella suomalaisessa sosiaalipoliittisessa keskustelussa ja sosiaalipoliittisissa järjestelmissä tapahtunutta muutosta kohti uusliberaaleja ihanteita. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja universalismin ideat ovat kirjoittajien mukaan saaneet väistyä taloudellisen kilpailun, valinnanvapauden ja aktiivisen kansalaisuuden tieltä. Kaikki tämä on kuitenkin tapahtunut "ikään kuin salaa" yksittäisin hallinnollisin, verotuksellisin ja lainsäädännöllisin muutoksin. Samalla sosiaalipoliittinen sanasto on päivitetty versiolla 2000: kunnat eivät halua toimia enää "markkinahäirikköinä", kansalainen ymmärretään valintoja tekevänä kuluttajana ja sosiaalipoliittisten toimien tulee olla tuloksellisia.

Eikö kuulostakin dynaamiselta? Kaikella tällä on kuitenkin varjopuolensa: tuloerojen kasvu on ollut Suomessa todella hurjaa, pitkäaikaistyöttömyydelle sekä köyhyydelle on annettu periksi eikä valintoja tekevä vanhus selviydy tehtävästään yksin. Rakenteelliset epäkohdat pyritään hoitamaan yhä useammin yksilöön kohdistuvilla normatiivisilla odotuksilla ja sopimuksilla.

Olavi Riihisen mukaan dynaamisuuden sijaan tulisikin puhua "moraalisesti kyseenalaisesta politiikasta". Onkin ilmeistä, että vaikka sosiaalipoliittiset muutokset kuorrutetaan kauniilla sanoilla, niiden takana on vahva ideologia. Ideologia korostaa markkinoiden toimivuutta, jota ajetaan vähäosaisemman kansalaisen kustannuksella.

Vaihtoehtoja on

Sosiaalipolitiikka - Hukassa vai uuden jäljellä? on tärkeä ja tervetullut aikalaisanalyysi. Ei vain siksi, että sen kirjoittavat arvioivat asiantuntevasti ja monipuolisesti sosiaalipoliittisten muutosten nykytilaa, historiallista taustaa sekä tulevaisuutta, vaan erityisesti siksi, että teos saa lukijan kysymään, mistä sosiaalipolitiikassa ja hyvinvoinnissa oikeastaan on kyse. Mikä on sosiaalipolitiikan ydinsanoma ja millainen tulisi olla yhteiskunnan ja yksilön välinen suhde?

Teoksesta välittyy ajatus sosiaalisen ideologisesta "vastaiskusta". Se saa ajattelemaan, onko yllä esitelty sosiaalipolitiikka-kakku "se oikea" vai onko meillä vaihtoehtoja. Teoksen antama vastaus on yksiselitteinen: vaihtoehtoja on ja niitä pitää olla, mutta tähän tarvitaan yhteiskunnallista arvokeskustelua, joka ei tyydy "pakon" ja "vaihtoehdottomuuden" retoriikkaan, vaan on valmis reflektoimaan ja katsomaan puheen taakse. Retoriikkahan ei koskaan ole vain retoriikkaa, vaan myös konkreettisia seurauksia tuottavaa vallankäyttöä. Lisäksi on otettava huomioon, että muodikkailla puhetavoilla on taipumus arkipäiväistyä keskustelukulttuurin ja toimintatapojen "tosiasioiksi".

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa.