Pekka Wahlstedt: Mitä hyvinvointi on?

Juho Saari ( toim.): Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Gaudeamus 2011. 398 s.

Asia kuin asia saa hyvän ja positiivisen merkityksen, kun se saa etuliitteen hyvinvointi-. Niin kuin muidenkin iskusanoiksi muodostuneiden sanojen kohdalla, harva tietää tai pohtii, mitä hyvinvointi tarkoittaa ja pitää sisällään. Tämän takia onkin paikallaan julkaista kirja, jossa poraudutaan eri näkökulmista hyvinvoinnin eri puoliin ja ulottuvuuksiin.

Saaren teos sisältääkin niin taloudellista ja yhteiskuntatieteellistä kuin psykologista ja jopa filosofista analyysia hyvinvoinnin olemuksesta. Ja tietysti myös itse hyvinvointitutkimusta eri suuntauksineen ja menetelmineen kartoitetaan.

Mutta mitä hyvinvointi oikeastaan on? Se ei tarkoita pelkkää taloudellista hyvinvointia. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että kun tietty tulotaso saavutetaan, sen ylittäminen ei enää lisää hyvinvointia ja onnellisuutta. Ihmisellä on terveyden ja ravinnon lisäksi myös henkisiä tarpeita, joista tärkeimpiin kuuluvat ihmissuhteet, turvallinen elinympäristö ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan.

Hienoa - ja harvinaista - on, että kirjassa hyvinvointia ja onnellisuutta tarkastellaan myös filosofisesti. Yksi syy on että nykyisessä postmodernissa yhteiskunnassa Nykyinen hyvinvointitutkimus huomioikin objektiivisten ja mitattavien resurssien lisäksi subjektiivisen koetun hyvinvoinnin.

Miten hyvinvointia mitataan?

Tässä kohden nouseekin esiin iso ongelma. Kirjassa - monien tutkijoiden tapaan - uskotaan mittaamisen kaikkivoipaisuuteen eli onnellisuutta yritetään vertailla ja mitata määrällisesti, ja ilmaista jopa tarkkoina matemaattisina lukuina ja käyrinä.

Kirjassa viitataan 1800-luvun klassiseen utilitarismiin, jonka tunnetuimmat edustajat ovat Jeremy Bentham ja John Stuart Mill. Tieteelliseen matemaattiseen menetelmään uskova Bentham tiivisti utilitaristisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteen, jonka mukaan yhteiskunnan tulee taata mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monille.

Bentham samasti onnen mielihyvän kanssa, joten nykyajan hedonistisen ihmisen on helppo ottaa utilitarismi omakseen. Kirjassa tosin kyseenalaistetaan hedonismi, ja todetaan että pelkkä abstrakti ja irrallinen mielihyvä tuskin tarjoaa kestävää tyydytystä, vaan onnellisuuteen kuuluvat myös tarkoitukset ja päämäärät. Yksilö voi esimerkiksi haluta kärsiä ja uhrautua joko itsensä tai muiden vuoksi. Mill ei pitänytkään mielihyvää ihmisen korkeimpana päämääränä.

Hyvinvointiin kuuluu myös kärsimys

Kirjassa viitataan Millin kuuluisaan lauseeseen, jonka mukaan on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen sika. Vapaus ja autonomia tuottavat kärsimystä ja ristiriitoja ympäröivän yhteiskunnan kanssa, mikä Sokrateen kohdalla tarkoitti kuolemantuomiota.

Vaikka Sokrates olisi välttynyt myrkkymaljalta jos hän olisi luopunut radikaaleista ajatuksistaan, hän mieluummin meni kuolemaan kuin luopui vapaudestaan ja itsenäisyydestään. Tyytymättömyys ja ristiriitaisuus pitävätkin mielen liikkeessä ja muutoksen tilassa, kun taas sian onni ja tyytyväisyys ovat turvallisia mutta siksi staattisia ja taantumuksellisia mielentiloja.

Kirjassa valitettavasti ei kehitellä asioita näin pitkälle, vaan Milliin viitataan vain ohimennen ja päädytään siihen, että onnellisuus liittyy enemmän tai vähemmän mielihyvään, turvallisuuteen ja tyytyväisyyteen, ja näin se on myös selkeästi määriteltävä ja mitattavissa oleva asia.

Nostin tyytymättömyyttä ja turvattomuutta korostaneet Millin ja Sokrateen - heidän lisäkseen voisin nostaa myös yksinäisyyttä ja kärsimystä ihailleet Kierkegaardin, Nietzschen, Sartren ja muut eksistentialistit - niin vahvasti esiin, koska nykyään niin hyvinvointivaltion puolustajat kuin markkinatalouden kannattajat vannovat onnellisuuden ja hyvinvoinnin nimiin.

Edellä mainitut filosofit olivatkin viimeisiä yksilöitä, jotka tajusivat ja korostivat, että vapaus ja itsenäisyys merkitsevät ristiriitojen, yksinäisyyden ja ahdistuksen ei ainoastaan hyväksymistä vaan suoranaista rakastamista, koska ne ovat ihmisenä olemisen perusta ja elinehto. Kivet, kasvit ja onnellinen sika eivät kärsi ristiriidoista, turvattomuudesta ja ahdistuksesta, mutta niiltä puuttuu myös niiden isä ja äiti - valinnan vapaus ja siihen liittyvä yksinäisyys.

Onnelliset siat liikkeelle

Yhdessä artikkelissa pohditaankin tahdon heikkoutta. Nykyään niin varakkaat kuin köyhätkin käyttävät paljon alkoholia ja ahmivat itseään hengiltä. Alkoholi ja lihottava ruoka luovat turvallisuuden tunnetta, mutta samalla passivoivat ja heikentävät tahdonvoimaa entisestäänkin. Ovathan monet - etenkin Yhdysvalloissa - niin lihavia, että valtava läskivuori kietoo heidän sisäänsä kuin äidin lämmin syli tai kohtu ja he eivät enää pysty edes liikkumaan.

Tämän takia olisi tarpeellista nostaa unohduksiin painuneet ahdistusta ja yksinäisyyttä ylistävät filosofit haudoistaan patistamaan lihojensa vankilaan vajonneita onnellisia sikoja liikkeelle. Elämään kuuluvat ristiriidat, ahdistus ja kärsimys, ja tämän takia yksipuolinen onnellisuuden ja hyvinvoinnin vaaliminen johtaa paradoksaalisesti pahoinvointiin ja tylsämielisyyteen.

Vain yhdessä kirjoituksessa todetaan, että vasta tyytymättömyys saa yksilön liikkeelle ja on näin kaiken inhimillisen ja yhteiskunnallisen edistyksen lähde ja moottori. Hyvinvoinnista paljon kirjoittanut ja lukuisia aihetta käsitteleviä kirjoja toimittanut Juho Saari voisikin seuraavassa kirjassa korostaa enemmän tätä hyvinvoinnin dialektiikkaa ja sen liikkeelle panevia puolia.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja