Pääkirjoitus, Tammikuu
Mahdollisuuksia on
Tämän päiväkodin nettisivuilta löydän paljon kuvia lasten retkistä ja muista tapahtumista. Voin myös lukea päiväkodin historiasta ja tutustua henkilökuntaan kuvien ja lasten luonnehdintojen kautta. Pääsen jopa tutustumaan päiväkodin tiloihin pohjapiirrosta myöten.
Jos olisin jonkun lapsen äiti tai isä, voisin käydä keskustelua päiväkodin sisäisellä keskustelupalstalla. Jos haluaisin päästä eroon jostain tavarasta, voisin ilmoittaa siitä nettisivujen kirpputorilla. Voin myös kuunnella päiväkodin lasten laulua.
Nämä ovat helsinkiläisen Vironniemen päiväkodin nettisivut, joita ylläpitää päiväkodin kannatusyhdistys. Päiväkoti on kunnallinen, mutta sillä on vanhempien perustama kannatusyhdistys, joka on kauan toiminut aktiivisesti. Tällä päiväkodilla on jo vuosikymmeniä ollut innovatiivinen maine.
Yritin löytää vastaavia sivuja muista päiväkodeista, mutten löytänyt. Varmaan niitä on, mutta kaikesta päätellen harvassa. Edistyneimmissä kunnissa päiväkodeilla on omat nettisivut, mutta niissä tyydytään lähinnä näyttämään kuva päiväkodista, kertomaan toiminta-ajatus ja yhteystiedot sekä esittelemään lyhyesti lapsiryhmät. Vuorovaikutteista aineistoa ei yleensä ole.
Tiedän yhden koulun, joka lähettää vanhemmille joka viikko uutiskirjeen sähköpostitse. Se on muutaman minuutin katsaus kuvineen viikon tapahtumista. Ehkä päiväkodeilla ja muillakin sosiaalipalveluyksiköillä on tällaisia enemmän kuin monipuolisia nettisivuja? Ainakin niiden tekeminen on nopeampaa.
Voisin kuvitella, että saattaisi olla mukavaa saada myös hoivakodissa asuvan lähiomaisen asuinyhteisön kuulumisista uutiskirjeitä tai seurata niitä netistä tai osallistua kodin sisäisiin nettikeskusteluihin. Näin voisin – tai joku muu voisi – huomata jonkin epäkohdankin ja ehdottaa, miten sen voisi korjata. Joskus ongelma voisi jopa olla sellainen, jonka osaisin itse korjata ja voisin tarjoutua sen tekemään.
Vironniemen päiväkodin nettisivut syntyivät muutaman osaavan vanhemman talkootyönä. Ylläpidosta vastaa päiväkodin henkilöstö eikä se tunnu heitä rasittavan. Kyse on paljolti siitä, miten työt yksikössä järjestetään ja onko mihinkään totutusta poikkeavaan intoa. Pitääkö päivien sujua aina tietyn kaavan mukaan vai sallitaanko elävän elämän tulla yksikön portista sisään? Kysymys on hyvin paljon työyhteisön hengestä.
Vaikka tietotekniikka on tekniikkaa, se on harvinaisen lämpöistä tekniikkaa: ihmiset voivat lähentyä toisiaan. Vanhemmat voivat tulla osalliseksi lapsen päiväkotipäivästä tai koulupäivästä. Myös laitoksissa asuvien lasten ja aikuisten tai yksin asuvien vanhusten omaiset voivat päästä tietotekniikan avulla lähemmäksi läheistään.
Tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä, kuten tämänkin lehden sisäsivuilla osoitetaan, mutta kehitys on toistaiseksi ollut sosiaalialalla vielä hitaampaa kuin terveydenhuollossa, jossa se puolestaan on ollut hitaampaa kuin yleensä yhteiskunnassa.
RIITTA VIIALAINEN
Päätoimittaja
Sivun alkuun