Arkisto

Luettua

Vihatun vähemmistön vaiheita

Kati Mustola ja Johanna Pakkanen (toim.):

Sateenkaari-Suomi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa.
Like 2007, 299 s.

Nykykulttuurimme arvosteltu yltiöyksilöllisyys ja seksistisyys näyttävät tuottaneen jotain myönteistäkin. Seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat lesbo-, gay-, bi- ja transihmiset (lgbt-ihmiset) ovat uskaltautuneet esiin ja osoittaneet olevansa aivan tavallisia pulliaisia. Tunnetut julkkikset ovat antaneet homoseksuaalisuudelle kasvot ja näyttäneet rohkaisevaa esimerkkiä toisillekin vähemmistöön kuuluville.

Vantaan kaupunginmuseossa viime kesänä järjestetty Sateenkaari-Suomi-näyttely valotti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa ja heidän asemansa muutosta Suomessa. Näyttelyn yhteydessä on julkaistu samanniminen tietoteos. Yhteiskunnallisen asennemuutoksen ansiosta aika on siis kypsä ilmiön historialliselle tarkastelulle, jota edustaa myös keväällä ilmestynyt Robert Aldrichin toimittama Rakkaus samaan sukupuoleen.

Sateenkaari-Suomen tekoon on osallistunut yli 20 kirjoittajaa, jotka tuntevat aihepiiriä toimittajina, tutkijoina ja osaksi itsekin seksuaalivähemmistöihin kuuluvina. Alun johdannon jälkeen teoksessa käsitellään transsukupuolisuutta ja drag shown olemusta sekä homoseksuaalisuuden jälkiä historiallisessa taiteessa ja muussa kulttuurissa. Lopuksi kerrotaan tunnetuista vähemmistön edustajista kuningatar Kristiinasta aina Pirkko Saisioon asti.

Aikaperspektiivin lyhyys

Jo kirjan alussa tehdään selväksi, että tarkoitus ei ole rakentaa yhtenäistä tarinaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta, vaan teoksessa tarjotaan välähdyksiä ja sukelluksia keskeisiin teemoihin. Näin on haluttu torjua vaara siitä, että joku käsittäisi kirjan kokonaisesitykseksi suomalaisen vähemmistöseksuaalisuuden historiasta ja joutuisi pettymään. Teos ei missään tapauksessa yritä olla sitä, mikä onkin hyvä asia. Varsinainen kokonaisesitys odottaa vielä kirjoittamistaan, mutta Sateenkaari-Suomi on näyttänyt jo suunnan sitä kohti.    

Artikkelit ovat kiinnostavia ja valaisevia ja tuovat esiin monia yllättäviä, osin unohtuneitakin tietoja. Historiallisen perspektiivin pituus on kuitenkin monessa artikkelissa perin lyhyt. Se keskittyy paljolti viime vuosisataan ja tämän vuosituhannen alkuvaiheisiin. Monet kirjoittajat tuntevat toki tarkasti aihepiirinsä, mutta näkökulma esimerkiksi transvestisuudesta ja dragista puhuttaessa liikkuu enemmänkin tässä päivässä kuin ilmiöiden menneisyydessä.

Näkökulmaa leimaa myös tietty kaupunkimaisuus, vaikka maaseudulla ilmennyttä vähemmistöseksuaalisuutta yritetään tuoda toki paikoitellen esiin. Toisaalta ymmärrän, että lajin näkyvin ja helpommin selvitettävä historia on vasta viime vuosisadan urbaania historiaa ja tätä varhaisemmat lähdepohjaiset tiedot ovat hankalammin löydettävissä.

Kuka kukin on -teemaosion henkilökatsaukset laajentavat onneksi historiallista perspektiiviä hiukan pidemmälle. Kuningatar Kristiina on ajankohtainen juuri ilmestyneen tuoreen elämäkerrankin (Peter Englund: Kuningatar Kristiina) takia. Esiin tulee ymmärrettävistä syistä vaiettuja totuuksia tai epäilyjä, kuten Fredrik Cygnaeuksen homoseksuaalisuus tai runoilija Ida Aspin lesbous. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten nämä piirteet eivät olisi sopineet kansallisidealistisen historiankirjoituksen ikonisiin henkilökuviin.

Panin merkille, että moni esitellyistä henkilöistä on kuulunut erääseen toiseenkin kansalliseen vähemmistöön eli suomenruotsalaisiin. Onko tämä sattumaa vai kirjan tekijöiden tietoinen valinta?

Kysymys perustarpeista

Uskonasioihin fundamentalistisesti suhtautuvat ihmiset tuomitsevat homoseksuaalisuuden synniksi tulkitsemalla yksioikoisesti Raamattua. Mutta nykyään teologienkin piirissä esiintyy mielipiteitä, joiden mukaan ihminen ei voi valita seksuaalisuuttaan, vaan seksuaalisuus valitsee hänet. Tältä pohjalta jokaisella täysikasvuisella on oikeus rakastaa ja toteuttaa läheisyyden ja kiintymyksen tarpeitaan itselleen sopivalla tavalla.

Erityisesti homoseksuaalien historia on ollut meidän päiviimme asti vihatun ja sorretun vähemmistön historiaa. Homoseksi oli rikos vuoteen 1971 asti ja homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vasta 1981. Joukossamme elää yhä niitä, jotka ovat saaneet vankilatuomion kielletyn ominaisuutensa takia. Siksi olisi hyvinkin aiheellista keskustella, olisivatko he oikeutettuja saamaan jonkin korvauksen kärsimystensä takia.

AKI ALANKO

Kirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa toimittaja ja kriitikko.