Luettua
Miten auttaa kriisissä
Soili Poijula:
Lapsi ja kriisi.
Selviytymisen tukeminen.
Kirjapaja 2007, sivuja 299.
Lapsi ja kriisi on ensimmäinen suomalainen teos lapsen auttamisesta kriisitilanteessa.
Kirjan tekijä Soili Poijula on kriisi- ja traumapsykologiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti, jolla on paljon kokemusta myös lasten kanssa työskentelystä. Kirja auttaa ymmärtämään kriisitilanteita kokeneiden lasten tuen tarpeita ja esittelee useita hyviksi havaittuja työmenetelmiä.
Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Ensin määritellään käsitteet ja kuvataan lasten kriisi- ja traumareaktioita. Toisessa osassa käsitellään auttamisen menetelmiä ja kolmannessa erilaisia kriisitilanteita kuten avioero tai henkirikos. Lähtökohtana ovat lasta suojaavat ja selviytymistä tukevat seikat.
Kriisin aiheuttaa havaittu uhka, menetys tai vaikeus. Kriisit jaetaan kehityskriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Poijulan mukaan kaikkiin lapsen kehitysvaiheisiin sisältyy stressiä aiheuttavia seikkoja ja ristiriitoja. Jos lapsi ei onnistu selviytymään niistä ja ratkaisemaan ristiriitoja, seuraa kehityksellinen kriisi. Traumaattinen kriisi taas syntyy tilanteessa, jossa yksilö kohtaa ulkoisen tapahtuman, joka uhkaa hänen fyysistä olemassaoloaan, sosiaalista identiteettiään ja turvallisuuttaan tai tyydytysmahdollisuuksiaan.
Psyykkinen trauma voi syntyä tilanteessa, johon liittyy kuolema tai vakava loukkaantuminen, niiden uhka tai oman fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Tilanne saa ihmisen kokemaan voimakasta pelkoa, avuttomuutta tai kauhua. Se voi myös lamaannuttaa hänet.
Avun tarve arvioitava aina
Lapsi reagoi traumaattisiin tapahtumiin yksilöllisesti. Trauman kokemiseen vaikuttaa lapsen ikä, persoonallisuus, elinympäristö, läheisten aikuisten käyttäytyminen ja saatu tuki. Yksilölle tyypillinen turvallinen tai turvaton kiintymysmalli aktivoituu stressaavissa tilanteissa.
Turvallisesti kiintyneillä lapsilla on eniten selviytymiskeinoja. Toisaalta tällainen lapsi voi olla hyvinkin haavoittuva joutuessaan aikuisen väkivallan uhriksi. Erityisen haavoittuvia ovat lapset, joilla on aiempia traumoja ja joiden perheolot ovat vaikeat.
Trauman kokeneen lapsen avun tarpeen arviointi on tärkeää, koska hoitamattomina traumaperäiset häiriöt voivat kestää jopa vuosikymmeniä. Vakaville traumoille altistuneilla lapsilla traumaattisen kriisin ja traumaperäisen stressihäiriön todennäköisyys on suuri.
Traumaattinen tapahtuma on aina enemmän kuin yksittäinen kauhun hetki. Ei vain itse tapahtuma vaan sitä ympäröivät ja sen jälkeiset olot voivat tehdä siitä traumaattisen. Tapahtuman kieltäminen kotona tai koulussa lisää traumaperäisen stressihäiriön vaaraa.
Ammattitaitoa tarvitaan
Kriisiapu alkaa heti traumaattisen tapahtuman jälkeen. Fyysisen ensiavun lisäksi tärkeitä ovat sanat. Lohduttavat sanat voivat muuttaa tapaa, jolla aivot käsittelevät traumaa, ja lievittää sitä kautta trauman vaikutuksia. Kirja antaa hyviä esimerkkejä siitä, miten tukea sokissa olevaa ihmistä niin, että se luo toivoa ja turvallisuutta.
Kun traumatisoivien tapahtumien vaikutuksia ja niiden oireita lievitetään, ei riitä, että tapahtuma käydään puhumalla kerran läpi. Poijula korostaa työntekijöiden ammattitaidon merkitystä kriisi-interventiossa. Tehokkaaksi on todettu pätevien kriisityöntekijöiden toteuttama monen tapaamisen kokonaisuus.
Vanhempien ja perheen tuella on suuri merkitys lapsen toipumisessa. Traumatisoitunut ja sureva lapsi tarvitsee vanhempiensa erityishuomiota, fyysistä läsnäoloa, lohdutusta ja huolenpitoa. Lasten trauma- ja sururyhmistä on hyviä kokemuksia. Ryhmät kokoontuvat noin 6-8 kertaa. Ryhmissä käsitellään trauma- tai menetyskokemusta siitä puhumalla ja kirjoittamalla. Lisäksi lapsille opetetaan selviytymistä tukevia keinoja, kuten mielikuvatekniikoita ja rentoutumista.
Työkirjatyöskentely antaa lapselle mahdollisuuden yhdistää sanat traumaa koskeviin sanattomiin muistikuviin. Traumatilanteessa aistimukset tallentuvat tilannemuistiin ilman sanoja, mutta piirtämisen, kertomisen ja tapahtuman uudelleen rakentamisen avulla aistimukset, tunteet ja ajatukset yhdistyvät ja saavat muodon.
Lapsille tulisi antaa jo päiväkodissa turvataitokasvatusta, jossa lapselle opetetaan uhkatilanteiden tunnistamista ja keinoja suojella itseään. Lasta voidaan myös rokottaa stressiä vastaan vahvistamalla hänen itsetuntoaan sekä opettamalla sosiaalisia taitoja ja selviytymiskeinoja.Poijulan kirja on tärkeä ja ajankohtainen.
MARIE RAUTAVA
Kirjoittaja on psykologi ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjelmajohtaja.
Sivun alkuun