Joustavuus
selätti kiireen Porissa
Fysioterapeuttikin voi vaihtaa vaippoja ja sairaanhoitaja pestä sängyn. Joustavuus ja yhteistyö auttavat taltuttamaan kiirettä Porin kaupunginsairaalan osastolla kaksi.
PÄIVI HAAVISTO
Porin kaupunginsairaalan osasto kaksi sijaitsee erillisessä, kauniissa ja ahtaassa 1800-luvun rakennuksessa. Sisätautien geriatrisella osastolla hoidetaan lähinnä aivohalvauspotilaita, joiden oireiden taustalla voi olla aivoverenvuoto, syöpä, dementia tai pitkäaikainen päihteidenkäyttö. Potilaspaikkoja on 30, mutta potilaita on keskimäärin 35.
Osastonhoitaja Sirkka-Liisa Riikonen kertoo, että osaston ilmapiiri oli muutama vuosi sitten kireä. Kiire painoi.
-Heti aamusta alkoi puhe siitä, miten tässä taas ehtii tehdä kaiken tai että kukaan ei kumminkaan auta. Mietin kyllä kovasti, mistä on kyse, mutta en osannut puuttua asiaan.
Sairaanhoitaja Johanna Rantanen muistelee, kuinka itsellä oli riittämättömyyden tunne:
– Omasta mielestä olisi pitänyt olla monessa paikassa yhtä aikaa.
Annettiin aikaa
ja virallinen lupa
Samoihin aikoihin vuonna 2006 alkoi Porin terveysviraston kaksivuotinen henkilöstön koulutus- ja kehittämishanke, jota Työterveyslaitos ohjasi. Tavoitteena oli parantaa henkilöstön työhyvinvointia ja jaksamista. Alkukartoitus kertoi, että oli syytä kohentaa tiedonkulkua, kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Työskentelytapoja haluttiin järkeistää ja ryhmätyöskentelyä tukea. Esimiestyöhön kaivattiin lisää vuorovaikutusta.
Kehittämispäiviin osallistuivat koko henkilöstö ja esimiehet vielä erikseen. Jokainen esimies laati yksikköönsä kehittämissuunnitelman.
- Tämän Tykes-hankkeen ajoitus osui nappiin osastomme kannalta. Tartuimme kiireeseen, koska se oli niin paljon esillä. Kehittämistä meillä on ollut ennenkin, mutta nyt siihen annettiin aikaa ja virallinen lupa, kiittelee Riikonen.
-Terveysviraston hankkeella oli oma aikataulunsa, mikä ryhditti meidänkin kehittämistyötämme. Opimme aikatauluttamaan omia hankkeitamme.
Useimmilla kiirettä
olikin vain joskus
Alkajaisiksi 25 hengen osastolla tehtiin kysely, jossa jokainen kertoi, mitä kiireellä ymmärtää, ja luetteli viisi esimerkkiä kiireestä omassa työssään. Lisäksi piti mainita viisi tapaa, joilla oli selviytynyt kiireestä.
Neljä viidestä vastasi, että kiirettä on joskus, mutta on myös hiljaisia aikoja. Vain viidennes koki kiirettä koko ajan.
-Tämä oli yllätys, kun kiireestä kuitenkin kohistiin niin paljon, Riikonen mainitsee.
Kiireet jaoteltiin niihin, joihin ei voi vaikuttaa, ja niihin, joihin voi vaikuttaa. Uuden potilaan saapuminen myöhään illalla, koulutuksessa käyminen, opiskelijoiden tulo, omaisten kyselyt ja potilaiden huonokuntoisuus kuuluivat ensimmäiseen ryhmään.
Sen sijaan joustamattomuuteen, yhteistyökyvyttömyyteen, priorisoinnin puutteisiin ja liian koviin odotuksiin pystyttiin vaikuttamaan. Riikosen mukaan työmoraali on osastolla todella korkea:
-Meidän pitää opetella joustamaan myös alaspäin, kun tilanne osastolla helpottaa.
Raportointia vähennettiin
Sairaanhoitaja Johanna Rantanen sanoo, että jos ennen oli riittämättömyyden tunnetta, nyt uudet käytännöt ovat muuttaneet tilannetta. Asiat nähdään eri tavalla.
Esimerkiksi raportointia on kehitetty. Suullisen raportin kuunteluun ja muistiinpanojen tekoon meni ennen puoli tuntia tai tunti, nyt omahoitaja tai korvaava hoitaja kirjaa raporttitiedot omista potilaistaan tietokoneelle. Kirjallisesta raporttitiivistelmästä voi ottaa paperivedoksen, joka kulkee taskussa ja josta esimerkiksi lomalta tullut voi tarkistaa potilaan kunnon.
– Näin on turha istuminen poistunut, ja sekin aika voidaan käyttää hoitotyöhön, Rantanen sanoo.
Riikosen mukaan juuri raportointi aiheutti eniten tyhjäkäyntiä. Se korostui varsinkin vuoronvaihdossa: iltavuoro istui raportille, joka venyi ja venyi, ja samalla aamuvuorolaisten työvuoro lipsahti ylitöiksi.
- Raportointia kyettiin vähentämään pohjatyön ansiosta. Terveysviraston tietojärjestelmässä on kehitetty jo vuosia hoitajien tiivistelmälehteä, jossa on ydinasioita potilaasta. Kehittäminen aloitettiin tällä osastolla, ja nyt se alkaa poikia käytännön asioita. Jo alussa oli tavoitteena, että raportointi vähenisi.
Nyt toisia autetaan
Yhteistyö oli toinen tärkeä kehittämiskohde ja sitä jouduttiin Riikosen mukaan miettimään todella paljon.
Osasto on kuntoutuspainotteinen ja fysioterapeutit tulevat kuntoutusosastolta. Aiemmin kuntohoitaja kävi kuntouttamassa potilasta ja lähti sitten pois. Nykyään hänkin on mukana hoitotyössä. Jos kuntoutettavalla on märkä vaippa, fysioterapeutti vaihtaa sen eikä enää etsi osastolta ihmistä, joka sen tekisi. Joustavuutta on tullut lisää.
Laitoshuoltaja Raija Helenius kertoo, että samalla tavalla laitoshuoltajat auttavat potilaita siinä missä pystyvät.
-Emme mekään enää sano, että ”ei kuulu minulle”. Kirjallinen raportti kertoo, mitä potilaan kanssa uskaltaa ja voi tehdä. Jos tiedämme, että joku tarvitsee apua vessassa käynnissä tai ruokailussa, voimme auttaa.
Riikonen lisää:
-Samoin me hoitajatkin voimme pestä sängyn, jos tulee nopea tilanne ja olemme juuri silloin vapaina.
Helenius on tyytyväinen, että laitoshuoltajat on otettu mukaan potilaan siirto- ja nostokoulutukseen: -Hoitajat tietävät, mitä me osaamme, ja pyytävät sen mukaan apua. Mielestäni on rikkaus, että työstä näkee aiempaa suuremman kokonaisuuden.
Osastonsihteeri Satu Nilsson pitää osastoaan kehittämismyönteisenä:
-Osastonsihteeri sai olla Kiire-hankkeen ryhmätöissä mukana, mikä ei ole aivan tavallista muualla. Eri ammattiryhmien yhteistyö on työn kulmakivi, ja se korostui myös Kiire-kyselyssä. Täällä koko tiimin toimintaa on kehitetty. Esimerkiksi minun kiireeni johtuu tietokatkoksista. Kun pysyn tiimini aikatauluista perillä, kiirettä ei tule.
Kirjoittaja on turkulainen vapaa toimittaja.
Sivun alkuun