Arkisto

Luettua

Ammennuksia unen kaivosta

Tarja Stenberg:

Hyvää yötä.

Kohti parempaa unta.
Edita, 2007, sivuja 118.

Miksi nukumme? Mitä uni on? Miten oman unentarpeen voi tietää? Näitä ja monia muita kiinnostavia näkökohtia elintärkeästä unesta pohtii kansainvälisesti tunnettu unitutkija Tarja Stenberg. Kirja on kansantajuinen, ja esimerkit elävöittävät vankkaa asiatietoa.

Hyvää yötä ei anna katteettomia lupauksia uniongelmien ratkaisuiksi. Se herättää kysymään, kuinka oikeilla elämävoilla voi vaikuttaa unen laatuun ja määrään. Tämä tieto on tärkeä ainakin työikäisille, joiden uniaika on kolmessakymmenessä vuodessa lyhentynyt muuta väestöä enemmän.

”Suomi on yksi Euroopan johtavista maista vuorotyön teettämisessä. Suomi johtaa tilastoa myös työikäisten kärsimissä unihäiriöissä.” Oikein ajoitetut nokoset vähentävät väsymystä sekä unen vuorokautista tarvetta.

Unen tarve riippuu geeneistä. Kirja neuvoo, että oman unentarpeen voi mitata vaikka kesälomalla: jätetään pois kaikki vireystilaan vaikuttavat aineet kuten kahvi, illalla mennään nukkumaan, kun nukuttaa ja aamulla herätään ilman herätyskelloa. ”Kun unen pituus on sama kolmena yönä peräkkäin, oma unentarve on löytynyt”.

 

Aamu- ja iltaihmiset

Aamu-unisen on lohdullista tietää, että kyseessä ei ole paha tapa, vaan geeniperäinen ilmiö. Iltaihmisestä ei saa kirveelläkään aamuihmistä. ”Herääminen ilman herätyskelloa olisi paitsi mukavampaa myös terveellisempää.”

Tutkimusten mukaan aamuihmiset menestyvät paremmin koulussa, juovat ja tupakoivat vähemmän ja ovat elämäänsä tyytyväisempiä kuin iltaihmiset. Kirjassa pohditaankin, ovatko nämä hyvät ominaisuudet syntymälahjaa vai johtuvatko ne siitä, että yhteiskunta on rakennettu aamuihmisiä varten. Stenberg kysyy, onko järkevää ylläpitää aamupainotteista yhteiskuntaa.

Unen laatu on kuin sormenjälki, yksi voimakkaimmin perinnöllisistä ominaisuuksistamme. ”Huonoillakin” geeneillä voidaan nukkua tyydyttävästi, jos elämäntavat valitaan viisaasti.

Univelkakin
menee maksuun

Tarkalleen ei tiedetä, miksi ihmisen on nukuttava. Erään teorian mukaan uni antaa aivoille aikaa puhdistua valveen aikana kertyneestä tarpeettomasta tiedosta. Toisen teorian mukaan oppiminen ja muistiin painaminen hyötyvät unesta.

Univelka on aikanaan maksettava kuten pankkivelkakin. Satunnainen univaje on terveydelle harmitonta, mutta jos valvomisesta tulee tavallista, tilanne on vakavampi.

Kun tutkittiin valvomisen vaikutusta, huomattiin yhden yön valvomisen vanhentavan aivoja 40 vuotta. Onneksi aivojen toiminta palautuu ennalleen. Suorituskykyä yksi valvottu yö laskee saman verran kuin promillen humala.

Pahiten unenpuute iskee aivojen alueille, joissa säädellään muun muassa työmuistia, motivaatiota ja luovuutta. Nuorilla – enemmän kuin vanhemmilla - unenpuute ilmenee kärsimättömyytenä ja ehkä myös masennuksena. Lapsilla voi ilmetä ylivilkkautta.

Univaje on ensivaihe myös kakkostyypin diabeteksen kehityksessä, sillä sokeriaineenvaihdunta häiriintyy univajeen takia. Unen puute näyttää myös altistavan tulehduksille, verenpaineen nousulle ja siten sydän- ja verisuonitaudeille. Myös sydämen rytmihäiriöiden vaara kasvaa.

Ikä vaikuttaa uneen

Yölliset heräilyt lisääntyvät ja syvä uni vähenee, kun ikä kipuaa yli 50 vuoden. Ongelmia tulee, jos meidän odotetaan nukkuvan enemmän tai vähemmän kuin oma tarve on. Usein laitoksissa vanhukset laitetaan nukkumaan aikaisin ja heidän odotetaan nukkuvan aamuun asti.

Varhain herääminen tulkitaan unihäiriöksi ja annetaan unilääkettä, jonka sivuvaikutukset, muisti- ja tasapainohäiriöt sekä tokkuraisuus, verottavat toimintakykyä. Jos tätä piirrettä halutaan ”hoitaa”, pitäisi välttää päivänokosia, jotta unentarvetta kertyisi yöksi enemmän.

Heräilijä voi etsiä unta vaikkapa mielikuvitusleikillä. Kirjoittaja kertoo itse ryhtyvänsä suunnittelemaan iltapukua presidentin itsenäisyyspäiväjuhliin. Uni tulee yleensä ennen kuin puku valmistuu. Työasioita vatvomalla uni ei tule.

Liikunta parantaa unta, mutta kuntoilu on lopetettava vähintään kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Stenberg on kirjoittanut kirjansa eloisasti ja se antaa kattavan kuvan uneen liittyvistä asioista. Muutamat asiat toistuvat, mutta eivät kuitenkaan häiritsevästi. Kirja sisältää arvokasta arkitietoa, josta kuka tahansa hyötyy.

Etenkin hoitotyössä oleville sen uskoisi antavan kiinnostavia näkökulmia. Kirja kannustaa näkemään ikääntymiseen liittyvät unen muutokset luonnollisina asioina, joita ei tarvitse rientää torjumaan lääkekuureilla. Myös nuorten parissa työskenteleville kirjaa voi suositella.

AINO UKKALA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.