Raitistuminen
Juominen voi loppua
järkeilyn ansiosta
Spontaani toipuja kehittää itselleen tietoisesti uuden elämäntavan. On olemassa erilaisia alkoholiongelmia, joista toivutaan eri reittejä.
TIINA SUOMALAINEN
Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkärin Antti Holopaisen mukaan Jukan tarina vahvistaa käsitystä siitä, että spontaani toipuminen alkoholiongelmasta on yksinkertaisesti käyttäytymisen muutos.
– Sitä voi verrata ruokavaliomuutokseen, joka se pohjimmiltaan onkin. Täytyy vain valita sellainen dieetti, joka ei sisällä alkoholia. Alkoholiongelmaisen elämäntapamuutos voi olla jopa helpompi kuin esimerkiksi diabeetikon dieettimuutos. Diabeetikko joutuu pidättäytymään useista eri ruoka-aineista, alkoholin ongelmakäyttäjä vain yhdestä, Holopainen pohtii.
Holopainen korostaa muutoksen rationaalisuutta. Omaehtoisesti toipuva arvioi oman tilanteensa itse, ottaa havaintonsa vakavasti ja alkaa kehittää itselleen toisenlaista elämäntapaa.
Spontaanisti toipuvien määrää ei tiedetä, mutta Antti Holopainen arvelee omaehtoisen toipumisen olevan aika yleistä. Omin avuin kuiville pääseviä voi olla jopa enemmän kuin päihdepalvelujen tuella toipuvia.
– Päihdepalveluja käyttää vuosittain 40000 – 50000 ihmistä. Alkoholin suurkuluttajia arvellaan olevan 400000 – 500000. Siis vain kymmenen prosenttia heistä käyttää varsinaisia päihdepalveluja, joten spontaanisti toipuvien potentiaalinen määrä on suuri, Holopainen laskee.
Professori Anja Koski-Jännes tutki kymmenisen vuotta sitten erilaisten riippuvuuksien voittamista. Koski-Jänneksen tutkimusaineistossa joka neljäs pääsi alkoholiriippuvuudesta eroon ilman hoitoa.
Kaikki eivät kykene lopettamaan juomista omin avuin. Syitä on Holopaisen mukaan monia:
– Jotkut ovat ajautuneet niin pahaan riippuvuuteen, että oma tahto ei riitä. Tai elämässä voi olla vaihe, joka sitoo henkisiä voimavaroja. Taustalla voi olla myös mielenterveysongelmia. Esimerkiksi, jos on tottunut lieventämään ahdistustaan alkoholilla, voi juomisen lopettaminen olla vaikeampaa.
Tietoiset strategit
Alkoholiriippuvuudesta toipumista, puhumattakaan spontaania, on tutkittu hyvin vähän. Kiinnostus eri toipumisreitteihin on virinnyt maailmalla vasta 1990-luvulla.
"Omaehtoisesta toipumisesta on keskusteltu vähän, mikä johtuu joidenkin tutkijoiden asenteesta ja siitä, että päihdetyöntekijät kohtaavat harvoin tätä ryhmää. Valtaosa ongelmakäyttäjistä ei koskaan tule hoidon piiriin", kirjoittaa yhteiskuntatieteiden maisteri Katja Kuusisto Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissaan (6/2004).
Kuusisto on valmistelemassa väitöskirjaa spontaanista toipumisesta Tampereen yliopistossa.
Kuusiston mukaan spontaanisti toipuneiden hoitotietoisuus on varsin hyvä. Tiedonpuute ei ole siis syy siihen, että hoitoon ei hakeuduta.
"Hoito-organisaatiossa hoito lähtee siitä, että henkilö myöntää itselleen alkoholistin leiman. Hoitoon hakeutumisen esteenä saattaa olla leimautumisen pelko sekä se, että koetaan omavoimaisuutta alkoholiongelman voittamisessa", Kuusisto toteaa.
Kuusiston mukaan omaehtoiseen toipumiseen suuntaavat todennäköisesti ne, jotka arvostavat yksityisyyttä ja vähää häiriötä muulle elämälle. Heitä voidaan pitää ”tietoisina strategeina”. Kun muunlaista tekemistä tulee näköpiiriin, päihteidenkäyttö jää tarpeettomana taka-alalle, ja toipuminen hoidetaan itseä kuunnellen.
Oma tahto ratkaisee
Kuusisto tuo artikkelissaan esiin monen tutkijan näkemyksen siitä, että hoidon merkitys on kyseenalainen raitistumisessa: alkoholisti toipuu parantamalla itse itsensä. Kognitiivinen arviointiprosessi edistää merkittävästi muutosta.
Hoitokriittisyyttä sivuaa myös yhteiskuntatieteiden maisteri Mikko Tamminen pro gradu -tutkielmassaan Paluu normaaliin (2000). Tammisen tutkielman päihderiippuvaisilla oli kaikilla ollut hoitokontakti. Tamminen kuitenkin toteaa, että yhdessäkään raitistumiskertomuksessa ei tullut esiin se, että raitistuminen olisi tapahtunut jonkin hoitometodin ansiosta.
Motivaatio raitistumiseen tuli jostain muualta – ennen hoitoa tai hoidon jälkeen, mutta aina hoidosta riippumatta. Raitistumisen reitti kulkee usein kriisiytymisen, pohjakokemusten ja oivallusten kautta.
Hoito ei siis yksistään raitista. Katja Kuusisto summaakin, että on erilaisia alkoholiongelmia, joista toivutaan luonnostaan eri tavoin.
Antti Holopainen muistuttaa myös virallisen hoitojärjestelmän perussanomasta: Kukaan ei voi kenenkään puolesta lopettaa juomista. Hoitojen merkitys on siinä, että ne auttavat ja tukevat alkoholikierteestä irrottautumisessa.
Kirjoittaja on lappeenrantalainen vapaa toimittaja.
Spontaani toipuminen
-
Spontaanilla toipumisella tarkoitetaan riippuvuuden voittamista omin avuin.
-
Katja Kuusisto puhuu nimenomaan spontaanista toipumisesta eikä spontaanista paranemisesta, koska "paraneminen" mielletään hänen mielestään alkoholiongelman sairausluonteeseen.
-
Suurin osa tutkimuksista rajaa spontaanin toipumisen käsittämään vain ne, joiden toipumiseen ei ole vaikuttanut mikään auttava taho, ei edes itsehoitoryhmä. Spontaani toipuja voi siirtyä täysraittiuteen tai lähes raittiuteen. Tutkimuksissa vaatimus päihteettömyyden kestosta on vaihdellut puolesta vuodesta kahteen vuoteen.
Sivun alkuun