Näin Yhdysvalloissa:
Kannabiksen laillistamista
ajetaan lääkekäytön varjolla
Vaikka kannabis on yhdysvaltalaisten huumehoitolaitosten
tavallisin huume, laillistamisliike kasvaa nopeasti. Sen tärkein
ase on kampanja marihuanan lääkekäytön puolesta.
PELLE OLSSON, suomennos LEENA SAARELA
Ruth Liebesman, 49-vuotias puolustusasianajaja ja
marihuanalainsäädännön uudistamista ajavan Norml-järjestön
(National Organization for the Reform of Marijuana Laws)
oikeudellinen asiantuntija, on sitä mieltä, että kannabis pitäisi
laillistaa.
Liebesman kertoo, että hän poltti opiskeluaikanaan marihuanaa
kuten kaikki muutkin. Se oli osa nuorisokulttuuria.
- En jäänyt koskaan kiinni, mutta jos niin olisi käynyt, elämäni
olisi ollut pilalla. Minun olisi pitänyt keskeyttää opiskeluni.
Nyt hän ei enää polta paljoakaan. Muista huumeista hän ei ole
koskaan pitänyt, mutta hänen mielestään kaikki huumeet pitäisi
laillistaa. Hän ei pidä marihuanaa tai muita huumeita vaarattomina
vaan katsoo, että kieltäminen johtaa väkivaltaan, rikollisuuteen ja
väärinkäyttöön.
Norml perustettiin 1972 ajamaan marihuanan ja hasiksen
laillistamista. 90-luvun alussa alettiin ajaa marihuanan
lääkekäyttöä.
"Avainasemassa on saatavuus lääkekäyttöön,", sanoi järjestön
tuolloinen johtaja Richard Cowan huhtikuussa 1993. "Sitten kun
sadat tuhannet käyttävät marihuanaa lääkkeenä, ihmiset hyväksyvät
ajatuksemme kokonaisuudessaan."
Laillistamisen puolesta puhujat eivät ole varsinainen
kansanliike. Normlin ja useiden muiden järjestöjen vuosittain
käyttämästä noin 30 miljoonasta dollarista 85 prosenttia tulee
neljältä eri miljardööriltä. George Soros ja Peter Lewis ovat
tärkeimmät tukijat.
"Valtavia eroja"
Nuorena oikeustieteen opiskelijana Allen St. Pierre oli
harjoittelijana asianajotoimistossa, joka hoiti pitkäaikaista
oikeusprosessia Normlin ja liittovaltion huumepoliisin DEA:n
välillä.
- Istuin siellä edessäni satoja sivuja selvitystekstiä, jossa
hallitus sanoo, että marihuana on niin vaarallista, että sitä ei
voida antaa edes sairaille ja kuoleville, vaikka se lievittäisi
heidän kärsimyksiään. En voinut käsittää, että rationaalisesti
ajattelevat asianajajat voivat panna tuollaista paperille.
Allen St. Pierre, joka nykyään on 42-vuotias, palkattiin
Normliin ja on sen jälkeen työskennellyt järjestössä. Nykyään hän
on järjestön johtaja ja tekee 60-70-tuntista työviikkoa.
- Normlin työ perustuu pitkälti tieteeseen, hän sanoo.
Tiede, johon hän tukeutuu, sanoo muun muassa, että riippuvuuden
aiheuttajina alkoholin ja kannabiksen välillä on valtavia eroja.
Hän viittaa myös tutkimuksiin, joiden mukaan kannabiksen savu ei
ole niin vaarallista kuin tupakan ja että kannabiksen polton ja
syövän välillä ei ole yhteyttä.
Hän kertoo tutkimuksesta, jossa jamaikalaisilla kannabiksen
suurpolttajilla ei voitu todeta mitään aivovaurioita, keuhkovikoja,
neurologisia vikoja tai muita merkittäviä ongelmia.
Kannabiksen ystävien kannalta lienee silti kiusallista, että
YK:n huumeraportin mukaan kannabis on ollut päähuume lähes joka
toisella niistä runsaasta kahdesta miljoonasta, jotka ovat
hakeutuneet huumehoitoon Yhdysvalloissa.
"Hoidosta tullut bisnestä"
Allen St. Pierre on kuitenkin sitä mieltä, että
marihuanaongelmien hoidosta on tullut suurta bisnestä. On ihmisiä,
jotka ansaitsevat sillä rahaa. Nykyinen järjestelmä erityisine
huumetuomioistuimineen on johtanut siihen, että moni nuori
kannabiksen polttaja osallistuu kuntoutukseen välttääkseen
vankilan.
St. Pierre on itse ollut mukana joissakin anonyymien marihuanan
polttajien kokouksissa. Ne toimivat samalla periaatteella kuin muut
oma-apuryhmät, kuten anonyymit narkomaanit tai anonyymit
alkoholistit.
- Jotkut nuorista olivat tulleet sinne vanhempiensa pakottamina.
Kenelläkään ei vaikuttanut olevan erityisiä huolia huumeestaan.
Toisaalta olen ollut myös AA-kokouksissa. Mikä ero! Heillä oli
vakavia ongelmia!
"Taitavaa markkinointia"
Robert DuPont'lla, joka vielä yli 70-vuotiaana hoitaa potilaita
psykiatrian vastaanotollaan, on varsin pitkä kokemus
amerikkalaisesta huumepolitiikasta, sekä huippuvirkamiehenä,
lääkärinä, tutkijana, kirjailijana että huumekeskusteluun
osallistujana.
Vuonna 1973 hänet valittiin johtamaan Yhdysvaltojen
huumepolitiikkaa Valkoisen talon "huumetsaarina". DuPont oli myös
useita vuosia valtion huumetutkimuskeskuksen johtajana.
- Kieltoa vastustavan liikkeen sanoma toimii vain oppositiossa,
oli kyse sitten laillisista lääkemääräyksistä, injektointitiloista
tai marihuanan lääkekäytöstä, hän sanoo. Se on ainoa tapa, jolla
liike voi ehkä vaikuttaa asiaan. Jos jokin maa tai kaupunki
toteuttaisi sen, mitä he itse asiassa ajavat, eli laillistamisen,
heillä olisi heti vastassaan joukko käytännöllisiä ja oikeudellisia
ongelmia, puhumattakaan terveysongelmista ja väärinkäytöstä.
DuPont katsoo, että laillistamisliikkeen markkinoinnista on
tullut hyvin taitavaa, mikä liittyy rahoituksen paranemiseen.
- He välttävät puhumasta laillistamisesta ja korostavat sen
sijaan haittojen vähentämistä ja hoitoa. Tämän he asettavat
vastakkain huumeiden rikostorjunnan kanssa. He saavat sen
kuulostamaan siltä, että kaikki, joilla on sydän kohdallaan ja
myötätuntoa, kannattavat hoitoa ja vastustavat kieltoa. Itse
asiassa nämä toimet tulisi yhdistää.
"Tupakan sääntely
ei ole hyvä malli"
DuPontin mielestä pakkotoimet ja lainsäädäntö ovat
välttämättömiä huumeiden kulutuksen vähentämiseksi.
- Siitä taas uudistusliike ei halua kuulla puhuttavan. He
puhuvat vain kiellon aiheuttamista haitoista, eivät
huumehaitoista.
Kun he huomauttavat, että alkoholi ja tupakka aiheuttavat paljon
haittoja ja kuolemantapauksia ja ovat kuitenkin sallittuja samalla
kun kannabis on kielletty, väite ei liene täysin perätön?
- Pitää paikkansa, että nämä kaksi aiheuttavat enemmän haittoja
kuin kaikki muut huumeet yhteensä, hän sanoo, mutta tämä johtuu
siitä, että savukkeita ja alkoholia käytetään paljon enemmän. Mikä
puolestaan johtuu siitä, että ne ovat sallittuja. En ymmärrä sitä
logiikkaa, että alkoholin ja tupakan sääntely olisi hyvä malli!
Miksi meillä pitäisi olla vielä yksi vapaasti saatava päihde?
Jo 13 osavaltiota
hyväksyy lääkekäytön
DuPont on huolissaan kovaäänisistä vaatimuksista marihuanan
polton lääkekäytön laillistamisesta. Kampanjoiden ja
kansaäänestysten avulla vaatimus on jo saatu läpi 13
osavaltiossa.
FDA, US Food and Drug Administration (Yhdysvaltojen lääkelaitos)
vastaa uusien lääkkeiden testaamisesta. Testauksen suorittavat
farmakologian ja lääketieteen asiantuntijat tarkoin määriteltyjä
menettelyjä noudattaen.
- Tarkoituksena on suojella Yhdysvaltojen kansalaisia etenkin
silloin, kun he sairastavat. Osavaltioiden kansanäänestyksissä ei
voida päättää, mikä on lääkeaine. Ruohon polttoa ei koskaan
nykyaikana ole pidetty lääkintänä.
Sivun
alkuun |