Arkisto

Terveyskeskuksille happea

Moni terveyskeskus
pärjää ihan hyvin

Terveyskeskusten pitää olla nyt kriisissä. Mallikkaasti toimivat terveyskeskukset ovat hiljaa, ettei niiltä viedä resursseja.    

HANNELE PELTONEN

Terveyskeskukset ovat kriisissä ja terveyskeskuslääkärin työ ei sovi nykyaikaan. Kehittämispäällikkö Simo Kokko Stakesista pitää kumpaakin ajatusta hokemana, jota jankutetaan kuin mantraa. Kokko ei vähättele yksittäisten terveyskeskusten ongelmia ja lääkäripulaa, mutta hän muistuttaa, että enemmistö Suomen terveyskeskuksista pärjää kohtalaisesti ja voi hyvin, jos niissä on vain työntekijöitä.

Kokko puhuisi pahan pulan sijasta siitä, onko terveyskeskuksilla vaikeuksia rekrytoida ja pitää töissä tiettyjä henkilöstöryhmiä, etenkin lääkäreitä. Kokon mukaan jokaisessa maakunnassa on terveyskeskuksia, joka ovat toimineet kauan hyvin tai ainakin kohtuullisesti.

- He eivät julista asiaa maakuntalehdissä, koska pelkäävät, että hyvien asioiden kertomisesta seuraa jotain ikävää. Päättäjät arvostavat toimivia palveluja, mutta he voivat alkaa epäillä, onko terveyskeskukselle annettu liikaa rahaa, koska kaikkien pitäisi olla nyt kriisissä.

Kokko on kuullut kyllästymiseen saakka väitteitä, joiden mukaan terveyskeskuslääkärin työ on muuttunut liian rasittavaksi eikä tämä voi enää hallita kaikkea.

- Onko joku muka väittänyt, että terveyskeskuslääkärin olisi oltava kaikkien alojen erikoislääkäri? Nyt pitäisi luoda uskoa siihen, että terveyskeskuslääkäri pärjää. Hänellä on nykyään hyvät mahdollisuudet hankkia tietoja ja hyödyntää teknologiaa.

Mikä olisi
muuttanut kaiken?

Kokko muistelee, miten vastaanottotyön ongelmien ratkomiseksi kehitetty väestövastuinen toimintamalli ja siihen sisältyvä omalääkäriperiaate toimivat erittäin hyvin vielä 90-luvun puolivälissä. Hänen on vaikea ymmärtää, miten silloisesta varsin ongelmattomasta ajasta olisi jouduttu kymmenessä vuodessa keskelle kriisiä.

- Minulle on yritetty selittää, etten tiedä, miten mahdottomaksi työ terveyskeskuksissa on mennyt, kun istun itse vain kirjoituspöytäni takana. Lääkäreiltä vaaditaan hillittömästi ja vastaanotoille tulvii asioita, jotka pitäisi käsitellä sosiaalipuolella. Hyvä, ettei lääkäriltä kysytä jo kinkunpaisto-ohjeita.

Kokko ei kiellä, ettei näin olisi. Silti hän ei näe mitään mekanismia, joka olisi muuttanut kaiken radikaalisti.

Sen Kokko myöntää, että tietokone vie kohtuuttomasti lääkäreiden aikaa. Hän kokeili viime kesänä pitkän tauon jälkeen terveyskeskustyötä Savonlinnassa ja totesi, että parhaimmillaankin tietokoneen kanssa seurustellessa kuluu monta minuuttia per potilas. Se vie suhteettoman paljon aikaa.

Kokko katselee tilastoja hoitamattomista lääkärin viroista pienin varauksin ja muistuttaa, että niissä voi olla mukana sellaisiakin, joita ei ole vuosikausiin yritettykään täyttää. Samaan aikaan neuvola-, kotihoito- ja kuntoutustyötä sekä fysioterapiaa kohennetaan eikä niihin ole vaikea saada tekijöitä. Tästä ei juuri puhuta.   

Audista autuaaksi

Omalääkärijärjestelmän perusvirhe oli Kokon mielestä siinä, että se naulitsi jäykästi koko maan tiettyyn virkaehtojärjestelmään. Kaikki toimi hyvin, kunnes kollega sairastui ja potilaat siirrettiin toiselle lääkärille ilman erityistä korvausta. Järjestelmän kehittäminen jäi Kokon mukaan tekemättä tai se aloitettiin ainakin liian myöhään.

Samoihin aikoihin terveyskeskuksiin tuli paljon nuoria lääkäreitä, mutta työpaikoilta puuttui terve jatkumo, jossa vanhemmat olisivat neuvoneet ja kannustaneet nuorempia. Nuoret lääkärit joutuivat taitoihinsa ja kokemukseensa nähden liian suurten paineiden alle ja puhe terveyskeskustyön rankkuudesta alkoi levitä.

Vuokralääkärifirmat iskivät sopivaan rakoon. Kuntatyösuhde muuttui monen mielessä vankilaksi ja vuokrafirma koettiin omaksi jutuksi, jossa työtehtäviä pystyy säätelemään.

- Tietäähän sen, miten käy, kun 25-vuotias lääkäri ajaa jollain prutkulla ja sitten joku kysyy, että haluatko Audin vai Volvon tilalle.

"Olemme jääneet

tietosuojan vangiksi" 

Kokko on seurannut huolestuneena keskustelua terveyskeskusten vastaanottotoiminnan tulevaisuudesta. Hän pitää tärkeänä lääkäreiden ja hoitajien työnjaon kehittämistä kohti entistä itsenäisempää hoitajien vastaanottoa.

- Valitettavasti on juututtu keskustelemaan siitä, pitäisikö hoitajilla olla reseptinkirjoittamisoikeus ja saisivatko he ommella haavoja. Voihan olla jännittävää ommella haava, mutta ei sillä mitään mullisteta eikä koko asian ydin ole näissä muutoksissa.

Kokko pitää kovin vanhakantaisena SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ajatusta hoitajabussista eli syrjäseuduille terveyspalveluja tarjoavasta autosta, joissa mitattaisiin muun muassa verenpainetta.

- Se nyt olisi viimeisen päälle tuulahdus 70-luvulta, että verenpainemittaus olisi jotain, mitä vailla tämä kansa on. Emmehän me järjestä kuumemittauksiakaan marketeissa. Minusta verenpainemittari on samanlainen väline kuin kahvinkeitin. Jos jollain on korkea verenpaine, sukulaiset voivat ostaa mittarin syntymäpäivälahjaksi.

Perusterveydenhuollon parannukset voivat Kokon mielestä olla joskus pienestäkin kiinni, kuten tietosuojasta.

- On älytöntä, että olemme jääneet tietosuojan vangiksi emmekä voi kysellä esimerkiksi laboratoriotuloksia sähköpostitse. Jos joku haluaisi levitellä sokeriarvojani torilla, niin siinähän levittelisi.

Valtuutetuilta

puuttuu kokemus

Kokko on ollut keväästä asti suunnittelemassa uuteen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen perustettavaa perusterveydenhuollon kehittämisyksikköä, joka yhdessä terveyskeskusten, yliopistojen ja muiden laitosten kanssa tukee terveyskeskusten kehittämistä, koordinoi sitä valtakunnallisesti ja auttaa hyvien käytäntöjen juurruttamisessa.

Kokko tietää, että haasteita riittää. Yksi suuri ongelma on, että terveyskeskusten kehittäminen ja voimavarat ovat valtuustojen käsissä, joiden jäsenistä suurin osa ei itse käytä terveyskeskuspalveluja vaan turvautuu työterveyshuoltoon ja yksityisiin.

Terveyskeskusten asiakkaina on paljon vanhuksia ja sosiaalisesti moniongelmaisia. Jos terveyskeskukset keskittyvät liikaa heidän hoitamiseensa, se saattaa leimata toimintaa. Kokon mielestä asiaan ei ole yksinkertaista ratkaisua.

- Tämä johtaa yksilö- ja yhteiskuntaeettiseen kysymykseen siitä, keitä varten terveyskeskukset ovat.

Maaseutu ei

vain kiinnosta

Kokko uskoo, että uusi terveydenhuoltolaki voi sujuvoittaa palveluprosesseja ja kohentaa myös yleislääkärin työtä. Lakiehdotuksessa ei ole kuitenkaan erityistä vipuvartta, jolla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö saataisiin varmasti sujumaan.

Hyvämaineisilla terveyskeskuksilla on yhteisiä piirteitä: niissä arvostetaan koulutusta, konsultaatiota ja hyvää ilmapiiriä. Kokko sanoo, ettei tämäkään aina riitä, sillä etenkään muutto maaseudulle ei aina sovi lääkärin suunnitelmiin.

- Jos kylästä puuttuu pappi, opettaja ja apteekkari, onko ihme, jos lääkäriäkin on vaikea saada.

Aiheesta lisää: