Luettua
Kurkistus ikääntyvien juomatapoihin
Ilka Haarni ja Lotta Hautamäki:
Ikääntyvät juomatavat
Gaudeamus, 2008, sivuja n. 200.
Ikääntyvien juomisesta on julkisuudessa kannettu huolta. Märät sukupolvet, nuo keskioluen vapautumisen aikoihin juomisuransa aloittaneet ovat tulleet eläkeikään, kolmanteen ikään tai jo pitkään kestäneeseen aikuisikään. Märät sukupolvet eivät vanhene, he vain " ikääntyvät".
Ilka Haarni ja Lotta Hautamäki ovat koonneet kirjaansa Ikääntyvät juomatavat arvokasta ensi käden laadullista tutkimustietoa 60 - 75-vuotiaista suomalaisista. Väestön juomatavoista meillä on erittäin hyvää ja vertailukelpoista määrällistä tietoa ihan 60-luvulta saakka. Siinä ikähaarukka loppuu 69 vuoteen eli menee osittain päällekkäin tässä otoksessa olevan ikäryhmän kanssa.
Laadullinen tutkimustieto on erinomainen tilastotiedon täydentäjä ja palvelee jo tällaisenaan ikääntyvien juomatapailmiön paikantamista, mitä tietoa voi jo hyödyntää esimerkiksi ehkäisy- ja hoitotyössä. Vieno toiveeni onkin saada lisää sekä laatua että määrää luotaavaa yhdisteltyä juomatapatietoa kaikista ikäryhmistä, ei vain ikääntyvistä.
Ei yhtä
juomatapaa
Jo kirjan alkulehdiltä voi havaita, ettei kyse ole mistään homogeenisestä eläkeläisjoukosta tai yhä enemmän juovista seniorikansalaisista, sillä suhteellisen pieni haastateltavien joukko tuntuu edustavan suorastaan vastakkaisia juomatapoja ja -uria.
Haarni ja Hautamäki haastattelivat kolmeakymmentäkolmea 60 - 75-vuotiasta kansalaista. Jo haastateltavien joukko tuntui olevan vaikea saada kasaan. Alkoholi on ainakin tälle ryhmälle edelleen tabu, eikä luonteva puhe siitä vieläkään tunnu oikein onnistuvan: haastateltavat tuottavat aika ajoin omanaan kovin tuttua julkisesti hyväksyttyä alkoholipuhetta.
Poikkeuksiakin on. Yksi haastateltava kuvaa yleisesti käytössä olevaa Audit-lomaketta näin: "Ja sitten se oli kyllä aika koiruutta se lomake, miten käyttää alkoholia…jos todenmukaisesti siihen vastasit, niin aina oli suunnilleen tunne, että sä olit juoppo, kun siinä ei ollut vaihtoehtoja…"
Mikä on kohtuus?
Kohtuutta haastateltavat olivat käsitelleet terveysriskejä arvioivia asiantuntijoita paljon monitasoisemmin. Jokaisella haastateltavalla oli kohtuudelle ihan oma määrittelynsä. Sitä ei määritettykään juotuina alkoholimäärinä, vaan suhteessa omaan minään tai yhteisön tai lähipiirin juomiseen.
Jos kohtuutta kuvattiin määrällisesti, määrät vaihtelivat muutamasta annoksesta suuriin päiväjuomismääriin. Ylipäätään terveys ei perusteluissa juuri näkynyt, vaikka ikäryhmän voisi kuvitella oivaltavan nuoria helpommin alkoholin yhteydet erilaisiin kremppoihin, häiriöihin tai esimerkiksi masennukseen.
"No, kun mun mielestä se kohtuus on semmonen, että on mukavaa ja kaikilla on mukava olla eikä riidellä eikä tavarat lentele ja että kotona on kaikki hyvin…". "Sun pitää juoda siis niin että sä olet ite tyytyväinen, mutta sun pitää myöskin tietää se että sä olet ylittäny sitten niit normituksii mitkä niillä muilla samassa tilassa olevilla on että sä et kiusaa niitä".
Siitä huolimatta terveiden aikuisten juomisen riskirajat (viikko, kerta) kyllä tunnettiin ja niihin jopa viitattiin.
Juomista
yritetään hallita
Haastateltavat peilasivat juomisiaan syömiseen. Viimeistään tämä tutkimus antaisi olettaa, että suomalaiset ovat kuuliaisesti omaksuneet Pekka Kuusen opit alkoholijuomien nauttimisesta ruuan kanssa. Alkoholi kuului ruokajuomana juhlaan, sosiaaliseen kanssakäymiseen, juhlistamiseen tai hyvään parisuhteeseen. Se ei ollut arkipöydän ruokajuomaa, vaikka sinänsä alkoholinkäytön arkistuminen on yksi haastateltavia yhdistävä linja.
Läpi koko haastatteluaineiston toistuu juomisen kurinalaisuus, jopa humaltumisen hallinta. Minusta sen hyvin voisi siksi poimia yhdeksi yhteiseksi yleispiirteeksi. Tässä tämä ikäryhmä lähenee muun muassa Jukka Törrösen havaintoja nuorten ravintolakäyttäytymisestä, jossa myös humalaa pyritään eri tavoin hallitsemaan. Kurinalaisuus koskee sekä itseä että lähipiiriä ja -yhteisöä.
Hallitun juomisen korostuminen voi olla myös virallisen alkoholipuheen heijastumaa, sillä tämä ikäryhmä kantaa sisällään poukkoilevan kontrollipolitiikan arkeologisia kerrostumia aina nuoruuden raittiuskilpakirjoituksista keskioluen vapauttamisen kautta EU-Suomen viinan hinnan historiallisiin alennuksiin.
Lukijasta tuntui, että ikäryhmällä oli huomattavasti linjakkaampi suhtautuminen alkoholinkäyttöön kuin samoina vuosikymmeninä alkoholipolitiikkaa ohjanneella valtiovallalla.
LEENA WARSELL
Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Stakesin päihdetyöryhmässä.
Sivun alkuun