Stakes-visio
Pienten lasten asioista
kannettava yhteistä huolta
Pienet lapset ovat niin tärkeä suomalaisen yhteiskunnan voimavara, että heistä tulisi pitää yhdessä huolta. Anna-Leena Välimäki haluaisi, että lapsiperheiden palveluja katsottaisiin kokonaisuutena.
MIRJA KARLSSON
Kehittämispäällikkö Anna-Leena Välimäki Stakesista kaipaa päivähoitoon sellaista rakenteellista muutosta, jossa huomioitaisiin päivähoitohenkilöstön ja vanhempien yhteydenpidon tarve:
- Kun vanhemmat sopivat päivähoidosta, heidän tulisi tietää jo silloin, että esimerkiksi keskustelut sekä henkilöstön että muiden vanhempien kanssa kuuluvat asiaan. Se pitäisi ottaa reilusti huomioon myös henkilöstön työajoissa ja toimenkuvissa.
Päivähoitoryhmä on niin lapselle kuin vanhemmillekin sattumanvarainen porukka, joka kasaantuu tietyksi ajaksi yhteen:
– Se on ikään kuin moderni perheyhteisö.
Niin päivähoitoa kuin koko lapsiperheiden palveluja tulisi Välimäen mielestä tarkastella kokonaisuutena. Palvelurakenneuudistuksessa kunnat joutuvat joka tapauksessa uudistamaan palvelut. Silloin on ratkaistava myös lapsiperheiden palvelujen järjestäminen ja lähihallinto.
Valtaosassa kunnista päivähoito on yhä osa sosiaalitoimea. Vain joka viides on siirtänyt sen opetustoimeen ja noin 13 prosenttia siirtää sen vuodenvaihteessa sinne. Muutamat kunnat ovat järjestäneet lapsiperheiden palvelut elämänkaariajattelun mukaan, jolloin murretaan perinteiset hallintorajat.
- Päivähoito on yhä sosiaali- ja terveysministeriön alainen. Se ja koko lapsiperheiden palvelujen kokonaisuus voitaisiin sopia myös lainsäädännöllisesti sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön yhteistyönä hoidettavaksi. Samalla voitaisiin hakea myös kansainvälisesti rohkean erilaista ratkaisua, Välimäki ehdottaa.
Suuri osa lapsista
kokopäivähoidossa
Suomessa päivähoito on perheen subjektiivinen oikeus. Vanhemmat voivat vapaasti valita lapselleen joko päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikan. Anna-Leena Välimäestä olisi hyvä, jos myös kuntien järjestämä avoin varhaiskasvatus tulisi subjektiivisen oikeuden piiriin.
- Se antaisi vanhemmille valinnanvaraa miettiä, mikä lapsen kussakin ikävaiheessa olisi paras ratkaisu. Perhe voisi myös luottaa siihen, että hoito järjestyy, vaikka tulisi muutoksia.
Välimäki korostaa huolenpidon kokonaisuutta paitsi palveluiden tarjonnassa myös toiminnan sisällössä. Pienillä lapsilla tämä tarkoittaa hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kietoutumista lapselle luontevaksi toiminnaksi.
Nyt viimeistään pitäisi havahtua siihen, että pienet lapset ovat valtaosin kokopäivähoidossa.
- Meillä yli 90 prosenttia päivähoidossa olevista 3-5-vuotiaista on kokopäivähoidossa. Osapäivähoito kohdistuu esiopetuksessa oleviin kuusivuotiaisiin. Heistäkin kaksi kolmesta tarvitsee kokopäiväisen huolenpidon.
Jos lapsi on päivähoidossa kokopäiväisesti, se tarkoittaa usein 5-6 vuotta 10 tuntia päivässä. Päivähoito on siis suuri osa lapsen arkea ja kehitysympäristöä.
Erityisen tuen
tarve kasvussa
Stakesin tuoreessa erillisselvityksessä kunnat ilmoittivat, että 8,5 prosenttia päivähoidossa olevista lapsista tarvitsee erityistä tukea. Selvityksessä kysyttiin ensimmäisen kerran lapsen sukupuolta ja paljastui, että kaksi kolmesta on poikia.
- Muutama vuosi sitten kokonaisluku oli vielä 6,7 prosenttia. Myös koulussa erityisopetukseen siirrettyjen määrä on kasvanut.
Erityisen tuen tarpeessa olevien lasten asemaan on hankala puuttua, koska ei ole tarkkoja kriteerejä siitä, milloin lapsi on tällaisen tuen tarpeessa. Kunnat määrittelevät tuen tarpeen itse.
Osa erityisen tuen tarpeesta selittyy lapsen vammalla tai sairaudella. Entä miksi joku lapsi on määritelty erityisen tuen tarvitsijaksi sosiaalisen kanssakäymisen, kognitiivisen kommunikaation, tarkkaavaisuuden tai tunne-elämän asioiden perusteella?
- Jos erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia alkaa olla jo lähes 10 prosenttia, se on huolestuttavan paljon. Tämä on lapsen oman varhaisvuosien kehityksen kannalta tärkeä asia ja näiden ongelmien kanssa mennään aikanaan kouluun. Toivoisinkin tutkimuksellista kiinnostusta selvittää erityistuen tarve ja sen kriteerit tapaus- ja kuntakohtaisesti tarkemmin.
Kunnissa ja päivähoidossa tulisikin jo nyt miettiä, mikä pienten poikien käyttäytymisessä johtaa tuen tarpeeseen.
Koulutus
arviointiin
Anna-Leena Välimäki on ilahtunut siitä, kuinka moni päivähoidon työntekijä tekee työtään ammattitaitoisesti ja vielä antaumuksella ja sydämellään. Silti häntä hieman huolettaa koulutuksen tila.
Varhaiskasvatus ei saa välttämättä nykyisessä laaja-alaisessa koulutuksessa sellaista asemaa, jonka se ansaitsisi. Esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa on lasten ja nuorten suuntautumisvaihtoehto, mutta siitä vain pieni osa liittyy varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta esittikin jo 2007, että lähihoitajille pitäisi olla oma suuntautumisvaihtoehto pieniä lapsia varten.
Lastentarhanopettajakoulutus siirtyi puolestaan yliopistoon vuonna 1995. Lastentarhanopettajan pätevyys tulee kasvatustieteen kandidaatin tutkinnolla, joka on yliopiston alempi tutkinto. Sitä vastoin ylemmällä, maisterin tutkinnolla ei ole selkeää vastinetta päivähoidossa.
- Nyt tulee yhä enemmän nuoria ihmisiä, jotka ovat opiskelleet muutaman vuoden yliopistossa hyvin teoreettista kanditutkintoa. Siinä on vähemmän esimerkiksi taideaineita kuin aiemmassa lastentarhanopettajatutkinnossa. Kaikki tutkinnot, niin lähihoitajan, kasvatustieteen kandidaatin kuin sosionominkin tutkinnot pitäisi arvioida nimenomaan käytännön työn näkökulmasta.
Suunnitelma
on suositus
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Vasu) valmistui Stakesissa syksyllä 2003. Se on varhaiskasvatuksen sisällön valtakunnallinen laatukehys. Sitä voi verrata koulun opetussuunnitelmaan, mutta se on suositus.
- Tämä on raami, jonka sisältö on mietittävä joka kunnassa, päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Siitä on puhuttava myös perheiden kanssa, jotta se todentuisi, Välimäki sanoo.
Varhaiskasvatuksessa korostetaan erityisesti lapsen hyvinvointia. Leikki on lapselle ominainen tapa toimia, mutta sen rinnalle on nostettu yhtä tärkeinä myös mahdollisuus liikkumiseen, tutkimiseen ja taiteelliseen kokemiseen ja ilmaisuun.
Kaikissa kunnissa tehdään varhaiskasvatussuunnitelmatyötä.
Varhaiskasvatussuunnitelmaa tukee Varttua-verkko. Verkossa toimiva Varttua-sivusto mahdollistaa vuoropuhelun työntekijöiden kanssa. Sivustolla on myös ajankohtaista tietoa ja asiakirjoja. Varhaiskasvatuksen mentorkoulutus suunnattiin 2000-luvun alkupuolella kuntien työntekijöille ja se jatkuu yhä. Rinnalle on luotu varhaiskasvatuksen yhdyshenkilöverkosto. Stakesin varhaiskasvatustyöhön kuuluu myös aiheeseen liittyvän materiaalin tuottaminen.
Lisätietoja: www.varttua.fi
Sivun alkuun