Kirjoita se ulos
Kirjoittamalla voi saada otteen mieltä askarruttavista asioista. Yhteys omiin ajatuksiin ja tunteisiin on tärkeä. Se mahdollistaa myös yhteyden toisiin ihmisiin. Olisiko kirjoittaminen myös sinulle mielekäs työskentelytapa?
TUIJA MEHTO
Sosiaalialan työntekijä toimii ihmissuhdetyössä, jonka tavoitteena on tukea asiakkaan elämänhallintaa, kuntouttaa, ehkäistä ja korjata ongelmia. Asioiden käsittely muutoinkin kuin puhumalla auttaa hahmottamaan kokemuksia.
Luova kirjoittaminen voi olla nuorelle yksi väylä ilmaista omia ajatuksiaan, jotka muuten jäisivät pimentoon. Kirjoittaminen on asioiden tutkimista ja jäsentämistä.
Kirjoittamiseen ilmaisunmuotona liittyy se, että siihen voi paneutua yksin ja rauhassa. Se pysäyttää omien ajatusten äärelle. Kirjoittaja valitsee harkitummin sanoja kuin puhuessa, ja tekstiin voi palata yhä uudelleen. Kirjoittaminen on konkreettista tekemistä, johon täytyy keskittyä. Kirjoittajaryhmissä voidaan kirjoittaa myös yhdessä ja keskustella teksteistä.
Kun kirjoittaa vain itselleen, voi kuljettaa ajatuksiaan vapaammin kuin vaikkapa tenttivastauksissa. Jokaisella on oma tapansa kirjoittaa, harva kirjoittaa heti valmista. Suurin osa on prosessikirjoittajia, jolloin tekstin kokonaisuus hahmottuu vähitellen muokkauksen edetessä.
Nopeasti tuotetulle spontaanille tekstille ei aseteta valmiin ja hiotun tekstin vaatimuksia: harakanvarpaat saavat sojottaa, kunhan ajatuksen päästä on saatu kiinni. Jokaisella on persoonallinen tapa tuottaa tekstiä eikä se määrittele ketään hyväksi tai huonoksi kirjoittajaksi.
Kirjoittaminen
on terapeuttista
Luovan ja terapeuttisen kirjoittamisen välinen ero on hiuksenhieno. Kirjoittamisen terapeuttisuus korostuu erilaisissa hoitavissa ryhmissä, kuten sosiaalialan kasvuryhmissä, joissa tavoitteena on tukea ryhmän jäsenten elämänhallintaa ja itsetuntemusta.
Kirjoittamalla pyritään esimerkiksi selkiyttämään ajatuksia, tunteita ja muistoja. Sen tavoitteena on myös herättää luovuus ja kehittää itseilmaisua. Tekstin tunneyhteys ja sen avulla löytyvät henkilökohtaiset merkitykset ovat olennaisia.
Kirjallisuusterapia on usein lukemista ja kirjoittamista pienryhmässä. Tavoitteena on kehittää vuorovaikutus- ja itseilmaisun taitoja. Tekstin sisältöä ei ole tarkoitus tutkia analyyttisen tarkasti, vaan tavoitteena on käsitellä lukijaa puhuttelevia teemoja.
Kirjallisuusterapian pohjana käytetään yleensä kaunokirjallisuutta. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä laulujen sanoja, imurin käyttöohjetta tai lehtiartikkeleita. Pohjatekstin ja aiheen valintaan vaikuttavat kirjoittajien toiveet. Tekstin terapeuttinen vaikutus perustuu usein siihen, että käsiteltävät asiat on etäännytetty alkuperäisestä kontekstista.
Anna kannustavaa
palautetta
Kirjoittamista voi haitata palautteen pelko tai "mä en osaa"- asenne. Toisinaan taas palautteen puute hämmentää. Kannustava ryhmä ja välitön ilmapiiri auttavat hälventämään pelkoja.
Kirjoittavissa ryhmissä on syytä keskustella palautteen merkityksestä ja sen antotavasta. Nuoret voivat olla arkoja saamaan palautetta ja usein palautetta pidetään arviona nuoresta itsestään. Keskustelevassa palautteessa tuodaan vahvuudet esiin ja annetaan tarvittaessa rakentavaa kritiikkiä.
Jokainen kehittyy kirjoittajana kirjoittamalla ja lukemalla. Säännöllinen kirjoittaminen madaltaa kirjoittamisen kynnystä. Tekstin muotoa, rakennetta ja sanavalintoja voidaan opiskella. Jos tavoitteena on palvella vain nuorta itseään, ei kielioppiin takerruta.
Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu dialogi, joka antaa tilaa mielikuvitukselle ja puheenaiheille. Kirjoittajan pitää kokea voivansa kirjoittaa omalla tavallaan. Voimaannuttavalle kielelle on ominaista monimerkityksisyys ja tulkinnallisuus. Tällöin kieli ja ajattelu ovat vertauskuvallisia ja antavat tilaa myös henkilökohtaiselle puheelle.
Pohjateksti
houkuttaa kirjoittamaan
Oppiessaan ihminen käsittelee tietoa aktiivisesti; havaintoja tehden, tuntien, valikoiden ja tulkiten. Tiedon muuntumisella tarkoitetaan mielen sisäistä prosessia, jossa tietoa hahmotetaan ja tulkitaan. Tärkeintä tässä tiedon käsittelyssä on sen muuttuminen persoonallisesti merkitykselliseksi, jolloin tieto on parhaimmillaan syventynyttä ja se liittyy näkökulmaksi ympärillä olevaan todellisuuteen. Tiedon muuntumisprosessissa ovat mukana jokaisen omat kokemukset, joita voidaan työstää kirjoittamalla. Kirjoittaminen tukee nuoren identiteettityötä ja asioiden ymmärtämistä.
Nuorten kirjoittamista voidaan ohjata esimerkiksi siten, että ensin luetaan pohjateksti. Sitten rauhoitutaan ja nollataan ajatukset. Käsiteltävä aihe tai pohjateksti toimii impulssina nuoren omalle tekstin tuottamiselle.
Nuoren lukiessa tai kuunnellessa pohjatekstiä, jotkut seikat kiinnostavat enemmän kuin toiset. Tapahtuu sanojen, käsitteiden ja sisällön tunnistamista, jolloin kirjoittaja tarttuu johonkin häntä kiinnostavaan asiaan. Tunnistaminen synnyttää mielikuvia, jotka johtavat omaan kirjoitusprosessiin.
Sama pohjateksti muuntuu eri kirjoittajilla erilaiseksi. Kuuntelemalla toisten tarinoita tutustuu toisten kokemuksiin. Teksti uudistuu ja näköistyy jokaisen kirjoittajan käsittelyssä johonkin suuntaan.
Joskus tekstejä on vaikea ymmärtää: miksi joku toimii tai ajattelee noin. Tällöin voidaan lähteä jäljittämään tarinan kertojan pyrkimyksiä, arvoja tai pelkoja. Toisen tekstiä voidaan pohtia, arvottamatta ja tuomitsematta, ainoana tavoitteena kuunnella. Tällöin ei tarvitse takertua johonkin kenties vieraampaan sanaan, vain kuunnella ja hyväksyä.
Kirjoittaja on sosionomi ja ilmaisutaidon ohjaaja.
Lisätietoa: Mäki, Silja Linnainmaa Terhikki (toim.): Hoitavat sanat. Opas kirjallisuusterapiaan. 2005.
Sivun alkuun