Pääkirjoitus
Paluu aikuiseen aktoriteettiin
Onneksi ei tarvitse olla nuori nyt. Olisi aika tukalaa, kun pitäisi tehdä selkoa joka tunnista, jonka on ollut poissa kotoa. Kukaan vanhempihan ei enää saa olla tietämätön, missä nuoret kulloinkin liikkuvat.
Elämä olisi yhtä raportointia. Mitään salaisuuksia ei saisi olla, koska muuten vanhemmat raahaisivat terapeutin luo.
Kymmenessä vuodessa kasvatusilmapiiri on Suomessa muuttunut rajusti. Vanhempien pitäisi jälleen olla auktoriteetteja, jotka hallitsevat lastensa ja nuortensa ajankäytön ja ajatukset. Tehtävä on aika mahdoton, koska nuorilla on enemmän omia yhteisöjä, tietoa ja myös mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin.
Nuoret eivät enää aikoihin ole olleet niin riippuvaisia vanhemmistaan kuin vielä 1950-luvulla. Siksi vanhempien mahdollisuudet kontrolloida nuoriaan eivät enää ole kovin hyvät. Miksi oikeastaan tarvitsisikaan olla? Eikö nuoren pidäkin jo vähitellen opetella itsenäistä elämää varten?
Julkisuudessa tiheään toistuva kontrollivaatimus lienee alkujaan tarkoitettu sille vanhempien pienelle vähemmistölle, joka laiminlyö lapsiaan. Sittemmin se on saanut uudet mittasuhteet, kun kaikesta poikkeavasta tai ikävästä, mitä nuoret tekevät, on alettu syyttää vanhempien kontrollin, nykykielellä välittämisen, puutetta.
Myös nuoret on ajettu kummalliseen tilanteeseen. Heidän pitäisi nyt yhtäkkiä toimia toisin kuin nuorelle on ominaista eli uskoa vanhemmilleen kaikki murheet tai vähintään ammattiauttajalle. Jos hän ei näin tee, se on merkki epäkelvoista vanhemmista tai ammattiauttajien puutteesta.
Keskustelussa on unohtunut se, mitä nuoruuteen kuuluu. Nuori lukija pääkaupunkiseudun sanomalehden yleisönosastossa muistutti, että "konfliktit vanhempien kanssa ovat tärkeä osa nuorien itsenäistymisprosessia, eikä niistä tulisi tehdä hätäisiä johtopäätöksiä". Kirjoittaja oli tympääntynyt siihen, että joka asiasta tehdään mielenterveysongelma, johon tyrkytetään apua:
"Näistä vanhempiensa seuraa välttelevistä ja ongelmistaan aikuisille puhumattomista nuorista ei tulisi huolehtia niin tungettelevalla tavalla--." "Hitto, näyttäkää minulle suomalaisnuori, joka ei olisi ahdistunut. Silloin voisin sanoa nähneeni kaiken jo 17 vuoden iässä!"
* * *
Tämä on Dialogin viimeinen numero. Toisin kuin edellisessä numerossa 7/2008 tiesimme, Dialogin seuraaja, uuden laitoksen uusi lehti, ilmestyykin jo tammikuussa. Lehti jaetaan samoihin osoitteisiin kuin Dialogikin on jaettu, joten tilaajien ei tarvitse tehdä mitään.
Emme vieläkään pysty kertomaan lehden nimeä. Sitä on etsitty myös lukijoiden voimin. Suurkiitos teille! Yksi ehdotuksista, Empatia, oli toimituksemme mieleen, kertoohan se juuri siitä, josta koko sosiaali- ja terveysala on saanut alkunsa ja jota yhä tarvitaan kaikesta ammatillisuudesta huolimatta. Kiitokset ehdottajalle hienosta oivalluksesta!
Lehdestä ei kuitenkaan tule Empatiaa. Kerromme pian nettisivuillamme, mikä siitä tuli. Empaattiset kiitokset lukijoille näistä vuosista!
RIITTA VIIALAINEN
Päätoimittaja
Sivun alkuun