Arkisto

Vammaisten asuminen

Paula Risikko:

Henkilökohtaisesta
avusta tulee vahva oikeus

Vaikeavammaista ihmistä ei enää kahlita kotiin, kun henkilökohtaista apua saa vuoden kuluttua nykyistä paremmin myös kodin ulkopuolelle. Oikeus apuun on niin vahva, ettei kunta voi enää evätä sitä määrärahojen puutteen vuoksi.   

MIRJA KARLSSON

Peruspalveluministeri Paula Risikko on tyytyväinen, että vihdoin päästiin näin pitkälle. Ensi syyskuun alusta lähtien myös vaikeavammainen ihminen saa henkilökohtaista apua kaikkiin niihin asioihin, joihin hän sitä välttämättä tarvitsee.

- Henkilökohtaisen avun tarkoitus on tukea ja edistää vaikeavammaisen henkilön yhdenvertaista oikeutta elää yhteisössä sekä edesauttaa häntä tekemään samanlaisia valintoja kuin muutkin ihmiset. Laissa on pyritty ottamaan huomioon kaikki ne elämänalueet, jotka kuuluvat inhimilliseen elämään, hän sanoo.

Risikon mukaan vaikeavammaisella henkilöllä olisi henkilökohtaiseen apuun niin vahva oikeus, ettei kunta voisi evätä palvelua edes määrärahojen puutteen vuoksi. Vammaisen ei tarvitse enää toimia työnantajana avustajalle, vaan apua voisi saada myös palvelusetelillä tai esimerkiksi kunnan tuottamana palveluna tai kunnan hankkimana ostopalveluna.

- Avun järjestämistapa voi olla mikä tahansa, mutta avun toteuttamisen tulee aina lähteä siitä, että vaikeavammainen toimii itse pomona avustamistilanteissa. Avun tarkoitushan on auttaa häntä toteuttamaan omia valintojaan ja elämään ”omannäköistä” elämää.

Oma mielipide

ja toiveet huomioon

Vammaispalveluita tulisi uudistuksen jälkeenkin järjestää asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Kun päätetään sekä henkilökohtaisesta avusta että sen järjestämistavoista, tulisi ottaa huomioon vaikeavammaisen oma mielipide ja toivomukset, avun tarve ja koko elämäntilanne.

- Palvelusuunnitelmasta pitää käydä riittävän yksityiskohtaisesti ilmi ne asiakkaan yksilölliseen palvelutarpeeseen ja elämäntilanteeseen liittyvät seikat, joilla on merkitystä palvelujen sisällöstä, järjestämistavasta ja määrästä päätettäessä. Kun palvelusuunnitelma laaditaan yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa, ei siihen kirjattuja seikkoja tulisi ilman perusteltua syytä sivuuttaa päätöksenteossa, Paula Risikko sanoo.

Henkilökohtaiseen apuun kuuluisi vaikeavammaisen ihmisen välttämätön avustaminen päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä kotona ja sen ulkopuolella.

Jos vammainen kuuluu vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen tai muiden asumispalveluiden piiriin, näiden yksiköiden henkilöstö avustaa häntä kotona päivittäisissä toimissa. Henkilökohtainen apu kohdistuisi tällöin lähinnä niihin päivittäisiin toimiin, jotka tapahtuvat kodin ulkopuolella. Näin voitaisiin täydentää työntekijöiden tai omaisten antamaa apua. Tämä olisi Risikon mukaan selkeä parannus nykytilaan, jossa asumispalveluyksiköistä on usein vaikea saada apua yksikön ulkopuolelle, koska esimerkiksi palveluasumiseen katsotaan kuuluvan vain asumiseen liittyvät toimet.

Vammainen saa päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten apua välttämätöntä tarvetta vastaavan määrän. Muihin tarkoituksiin apua saisi aluksi vähintään 10 tuntia ja vuoden 2011 alusta vähintään 30 tuntia kuukaudessa.

Avustajalle

koulutusta

Jotta henkilökohtaista apua voitaisiin laajentaa kodin ulkopuolelle, siihen tarvitaan lisää työntekijöitä. Nytkin jo joillakin paikkakunnilla on vaikea löytää avustajia.

- Uusien avustajien rekrytointi, palvelusetelin käyttöönotto ja palveluja tuottavien organisaatioiden muodostuminen vie aikaa, mutta avustajapalveluhan laajenee käytännössä asteittain, Risikko sanoo.

Myös henkilökohtaista apua koskevat säännökset tulevat vaiheittain voimaan. Uudet järjestämistavat mahdollistavat myös sen, että yksi avustaja voi avustaa useampaa vaikeavammaista henkilöä.

– Kun avustajien työsuhteista muodostuu kokoaikaisia, tulevat ne myös houkuttelevimmiksi työntekijöille.

Peruspalveluministeri on pyytänyt opetusministeriötä arvioimaan avustajien koulutustarvetta. Hän ehdottaa harkittavaksi suppeampaa koulutusta niille, jotka avustavat vammaisia tai vanhuksia arkielämän toimissa. Avustajan työhön ei yleensä tarvittaisi lähihoitajan kolmivuotista koulutusta.

- Henkilökohtainen apu on kanssakulkemista. Avustajien tulisi olla koulutettuja, mutta he eivät välttämättä tarvitsisi pitkää koulutusta. Avustajahan auttaa hyvin intiimeissäkin asioissa, joten työhön tarvitaan eettisesti valveutuneita ihmisiä. Myös käytännön osaaminen ja asioiden ymmärtäminen ovat tärkeitä, hän huomauttaa.

Avustaja myös oppii usein työssä, kun vaikeavammainen henkilö itse kouluttaa hänet tehtäviinsä.

Risikko tähyileekin sellaisia aikuisia, jotka haluaisivat vaihtaa ammattia tai päivittää entistä koulutustaan. Heille lyhyempi lisä- tai täydennyskoulutuksen tyyppinen avustajakoulutus voisi sopia paremmin kuin pitkä lähihoitajan peruskoulutus.

Kustannuksia vielä

vaikea arvioida

Henkilökohtainen apu aiheuttaa kunnille kustannuksia ja valtionosuusjärjestelmän kautta myös valtiolle. Kuntien kustannukset lisääntyisivät vuonna 2009 noin 6,3 miljoonaa euroa. Tästä valtion osuus olisi reilu kolmannes eli hieman yli kaksi miljoonaa euroa.

Kustannusten lisäys on otettu huomioon hallituksen esityksessä vuoden 2009 talousarvioksi. Lisäys olisi noin 35 prosenttia siitä, mitä avustajatoiminnan kustannukset olisivat ilman lain muutosta. Arvioon eivät sisälly ne kustannussäästöt, joita kunnille voi aiheutua esimerkiksi kotipalvelun korvautumisesta henkilökohtaisella avulla.

Henkilökohtaisen avun uudistuksesta kunnille aiheutuvien kokonaiskustannusten todellista määrää on vaikea ennakoida luotettavasti.

- Kustannusten määrään vaikuttaa olennaisesti se, missä määrin vaikeavammaisilla ihmisillä on sellaista päivittäistä avun tarvetta, joka nyt on kokonaan tai osittain tyydyttämättä ja missä määrin nykyisiä palveluja voidaan korvata niitä taloudellisesti edullisemmalla henkilökohtaisella avulla, Paula Risikko arvioi.

Peruspalveluministeri muistuttaa myös, että suurin osa ehdotuksessa tarkoitetuista vaikeavammaisista asiakkaista on jo erilaisten sosiaalihuollon palvelujen piirissä, jolloin heidän palveluntarpeensa ainakin asumiseen liittyvien välttämättömien päivittäisten toimintojen osalta on pääosin tyydytetty. Opiskelevien ja työssä käyvien vaikeavammaisten määrä on taas suhteellisen pieni. Kunnat ovat jo järjestäneet heille kohtalaisen hyvin opiskelussa ja työssä tarvittavaa apua.