Amu Urhosen terveiset kuntiin:
Kouluttakaa vammaiset työnantajiksi

Kun Anna Kuutsa työskentelee Amu Urhosen henkilökohtaisena avustajana, kuka on työnantaja? Vammaispalvelulain muutos on ollut voimassa kaksi vuotta, mutta kuntien käytännöt ovat vielä hakusessa.

Teksti EEVA-LIISA HYNYNEN

Tampereen Tammelantorin laidalla Aaltosen vanha kenkätehdas elää uutta elämäänsä asuinkerrostalona. Yksi punatiililinnakkeen asukkaista on Amu Urhonen, joka avaa kotinsa oven vierailijoille pyörätuolissa istuen. Sylissään Urhosella on puolivuotias Louna-tytär.

Amu Urhonen, 31, elää lähes hengästyttävää arkea: pienen tyttären äiti ja arkkitehdin puoliso, Kynnys ry:n varapuheenjohtaja ja ensi vuoden alusta puheenjohtaja, vihreiden kunnallispoliitikko, varavaltuutettu sekä jäsen lasten ja nuorten palveluiden lautakunnassa.

Työn alla Urhosella on teologian maisterin tutkinto Helsingin yliopistossa sekä opinnot sosiaalipolitiikasta Tampereen yliopistossa. Hänet tunnetaan kansalaisaktivistina ja mielipidevaikuttajana, joka ei vaikene vammaiskysymyksistä. Urhonen on ollut syntymästään CP-vammainen.

- Ja vammaisena pysyn. Ei ole odotettavissa, että nousisin pyörätuolistani jonakin päivänä. Enkä edes toivo sitä. Suoriutuakseni mahdollisimman sujuvasti arjestani tarvitsen henkilökohtaisen avustajan.

Avustaja Urhosella on ollut vuodesta 2002 lähtien, jolloin hän muutti lapsuudenkodistaan omilleen. Vuosikymmenen aikana avustajia on ollut viitisentoista. Ennen vuoden 2009 vammaispalvelulain uudistusta vääntö Tampereen kaupungin kanssa saattoi olla kovaakin.

- Lain tultua voimaan henkilökohtaisen avustajan saaminen on ollut subjektiivinen oikeus. Rahan löytymisen pitää olla itsestään selvää. Mutta eihän tämän oikeuden toteutuminen ole ongelmatonta vieläkään.

Urhonen tietää, että kuntien käytännöt ovat kirjavia ja lain tuntemus vaihtelee. Vammaisten oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan ei tiedoteta riittävästi, eikä kunnissa tiedosteta vammaisten suvereenia oikeutta toimia avustajansa työnantajana.

- Työsuhteeseen saatetaan puuttua ja ohjailla esimerkiksi avustajan työaikoja, ettei kertyisi ilta- ja pyhätyökorvauksia, vaikka tällaista puuttumisoikeutta kunnalla ei ole. Yhteyttä saatetaan pyrkiä pitämään avustajaan, vaikka oikea yhteyshenkilö on vammainen, jolla on oikeus avustajaan.

Edessä elinikäinen työnantajuus

Amu Urhosen aktiivisen arjen mahdollistaa kaksi henkilökohtaista avustajaa. Kolmenkymmenen viikkotunnin työaika on jaettu kahtia: viisitoista tuntia avustajaa kohden.

Kotimaista kirjallisuutta Tampereen yliopistossa kolmatta vuotta opiskeleva Anna Kuutsa on toiminut avustajana runsaan vuoden. Hänen vastuullaan on alkuviikko.

- Työ on Amun avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Kotitöitä kuten imurointia ja pyykkitupaa, avustamista Lounan hoidossa, lastenvaunujen työntämistä, tarvittaessa Amun avustamista matkustettaessa Helsinkiin. Kaikkea tällaista, Anna Kuutsa luonnehtii työtehtäviään.

Alan koulutusta Kuutsalla ei ole, eikä hän kuvittele jäävänsä eläkkeelle tästä työtehtävästä.

- Työsuhde on voimassa "toistaiseksi". Osa-aikainen avustajuus sopii nykyiseen elämäntilanteeseeni. Löysin tiedon työpaikasta työvoimatoimiston verkkosivuilta. En tuntenut Amua entuudestaan. Suhteemme on työantajan ja työntekijän suhde, mutta toki työnantajan kotona tapahtuvassa työssä syntyy tietynlaista läheisyyttä, Kuutsa sanoo.

Amu Urhonen tiedostaa työllistävänsä Annan jälkeen vielä useita avustajia.

- Olen 31-vuotias ja oletan, että kohtaan elämäni aikana lukuisia avustajia. Siksi on tärkeää osata toimia työnantajana.

Avustajat vaihtuvat, vammainen pysyy

Tampereen kaupunki vastaa henkilökohtaisen avustajan palkkauksen rahallisesta tukipäätöksestä. Yleensä vammainen, jota subjektiivinen oikeus koskee, hoitaa myös avustajansa palkanmaksun. Tampereella kaupunki on kuitenkin helpottanut vammaisten toimimista työnantajina ja hoitaa teknisen palkanmaksun.

- Kaikki muu kuuluu minulle. Olen hakenut avustajat työvoimatoimiston kautta avoimella haulla ja valinnut heidät. Laadin työsopimukset, vastaan työtehtävien jaosta sekä työajoista, Urhonen muistuttaa.

Byrokratia ei ole ollut aina ongelmatonta.

- Olen tehnyt vuosien aikana erinäisiä selvityksiä kaupungin sosiaalitoimistolle ja verottajallekin, Urhonen kertoo.

Kynnys ry on järjestänyt koulutusta vammaisille työnantajana toimimisessa. Urhonen on ollut suunnittelemassa koulutusta.

- Kurssit ovat olleet täynnä ja niille on jatkuva kysyntä. Aiheesta julkaisemamme kirja on ollut suosittu. Siitä on otettu uusia painoksia. Tiedon tarve työnantajana toimimiseksi on ilmeinen, Amu Urhonen summaa.

Hänen mielestään olisi tärkeää, että kunnat keskittyisivät jatkossa avustajaan oikeutettujen vammaisten työnantajataitojen kehittämiseen.

- Avustajat vaihtuvat usein, joten heidän kouluttamisensa työsuhteeseen ei ole välttämättä kannattavaa. Vammainen avustettava pysyy.

Amu Urhonen kiteyttää kunnille selkeän nyrkkisäännön suhtautumisessa vammaisten avustajakysymykseen.

- Työsuhde on työnantajan ja työntekijän välinen. Kunnan ei pidä mennä tämän työsuhteen väliin peukaloimaa millään tavalla. Riittää, että kunta tekee tukipäätöksen oikeudesta avustajaan ja järjestää koulutusta vammaisille työnantajana toimimiseksi. Kaikki muu on avustettavan ja avustajan vastuulla.

Oikeustapauksien kautta lain tulkintaa

Amu Urhonen muistuttaa keskustelusta, joka käytiin kunta-alalla ennen vuoden 2009 vammaispalvelulain muutosta.

- Ennakkoon peloteltiin kustannusten räjähtävän käsiin. Uumoiltiin, että henkilökohtaisista avustajista tulee kunnille taloudellisesti ylivoimainen menoerä. Ymmärtääkseni mitään räjähdystä ei ole tapahtunut. Avustajia on haettu yllättävän vähän siihen nähden, kuinka monella olisi oikeus ja tarve henkilökohtaiseen avustajaan.

Urhonen uskoo, että kunnat oppivat noudattamaan vammaispalvelulain kirjainta ja henkeä oikeusprosessien vauhdittamana.

- Eri oikeusasteissa on tutkittavana yksittäisiä tapauksia, joista saamme aikanaan oikeuden päätökset, jotka linjaavat lain tulkintaa.

Urhonen luonnehtii itseään ammattivammaiseksi.

- Olen vammainen, työskentelen ja vaikutan vammaisten puolesta, enkä hyväksy sellaista ajattelua, että meidät pitäisi piilottaa jonnekin. Me emme katoa tästä yhteiskunnasta minnekään.

Vammaisella oikeus normaaleihin rooleihin

Hiljattain Amu Urhoselta ilmestyi suorasukainen vammaispoliittinen pamfletti Kompastuksia, jonka soisi rispaantuvan erityisesti kuntapäättäjien käsissä. Urhonen pöyhii asenteita, joilla "terveet" hämmentyneesti suhtautuvat "vammaisiin".

- En tiedä, mistä he ovat saaneet päähänsä, että elämämme on automaattisesti kärsimystä, Urhonen kirjoittaa pamfletissaan.

Pyörätuolissa istuja saa usein huomata, että sanat osoitetaan hänen avustajalleen, vaikka asia koskee pyörätuolin asukasta. Yhtä lailla CP-vammaisen äitiys saattaa herättää äänekästä ihmettelyä. Tai se, että vammaisen puoliso ei ole jäänyt (lue: uhrautunut) omaishoitajaksi, vaan käy töissä. Sen, minkä suomme itsellemme, saatamme evätä vammaisilta.

- Mieheni käy töissä arkkitehtitoimistossa. Yhteiskunta on mahdollistanut minulle avustajan, jotta voisin elää samanlaista elämää kuin kaikki muutkin. Vammaisella on oikeus myös normaaleihin rooleihin perheenjäsenenä. Saan olla täysiveroisesti vaimo, äiti, tytär ja sisar ilman että kaikkien omaisteni täytyy jatkuvasti uhrautua avustamaan minua.

Amu Urhonen sanoo puolisonsa sisäistäneen tämän näkemyksen täydellisesti.

- Hän saattaa kysyä minulta, että olenko minä imuroinut, vaikka tietenkin se on Anna, joka on häärinyt imurin varressa. Ajatus siitä, että minulla on avustaja arjessani, on luonteva perheelleni. Avustaja on tavallaan "osa minua".

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kirjallisuutta
Amu Urhonen: Kompastuksia. Into Kustannus 2011. Sivuja 150.

Lisätietoa
Tietoa henkilökohtaisesta avusta saa Assistentti.infosta. Se on valtakunnallinen verkosto, joka tiedottaa ja opastaa henkilökohtaisen avun asioissa ja koordinoi avun järjestämistä vaikeavammaisille.

Assistentti.info on tuottanut tietosalkun aloittelevalle työnantajalle. Siihen on kerätty alan tieto työnantajan velvollisuuksista ja työsuojelusta sekä annettu valmiita lomakepohjia työsuhteen aloittamiseen ja hoitoon.