Terveyttä ilman kilostressiä
Painopuheet pitäisi lopettaa, ja ihmisiä pitäisi
kannustaa kokonaisvaltaiseen terveyteen muilla keinoin kuin
lihavuuden vaaroista vaahtoamalla, sanoo Katariina
Kyrölä.
Teksti ANU MURTONIEMI
Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen laitoksen tutkijatohtori
Katariina Kyrölä on tutkinut väitöskirjassaan, miten lihavuus
näyttäytyy eri tiedotusvälineissä. Tulos ei ole yllättävä: lihavuus
ilmentää uhkaa, sairautta, koomisuutta ja häpeää. Ainoastaan hoikka
keho kelpaa.
Vaikka monet terveysalan tutkimukset puhuvat ylipainon riskeistä
ja laihduttamisen hyödyistä suhteessa terveyteen, Kyrölän näkemys
on toinen.
- Lihavuutta ei pidä olettaa itsestään selvästi ongelmaksi.
Lihavuuteen ei kukaan suoraan kuole, hän sanoo.
Kyrölä ei kuitenkaan kiistä sitä, etteikö paino voisi olla
yhteydessä terveysongelmiin. Mediassa kuitenkin ero pienen
pyöreyden ja äärimmäisen lihavuuden välillä usein katoaa, ja jo
lieväkin normikoosta poikkeaminen esitetään pakottavana syynä
muuttua.
- Voisiko terveysongelmia hoitaa muutenkin kuin pudottamalla
painoa? Ihminenhän voi syödä terveellisesti ja liikkua, vaikka
painoon ei suoraan tuijotettaisikaan.
Lihavuuden hyväksyminen synnyttää vihapuheita
Kyrölän huolen aiheena on erityisesti laihduttamisen ja
painonhallinnan kytkös syömishäiriöihin.
- On paljon ihmisiä, joita syöminen hallitsee. Siksi puhe
pitäisi saada käännettyä painon sijasta rennompaan, eettiseen ja
hyvää oloa tuottavaan syömiseen, hän sanoo.
Kyrölää huolestuttaa myös tulevaisuuden uhkakuvien lietsominen.
Mediassa lihavuutta käsitellään paljon lasten kautta ja tuodaan
esiin huoli tulevien sukupolvien ongelmista.
Kyrölä muistuttaakin, että lapset ovat kuitenkin terveempiä kuin
koskaan.
- Ihmisiltä unohtuu helposti, että vielä vähän aikaa sitten
Suomessakin kärsittiin aliravitsemuksesta ja puutostaudeista.
Toisaalta median luomat hoikkuusihanteet ovat synnyttäneet myös
kapinaa, ja lihavuutta tuodaan esiin hyväksyttävänä ominaisuutena.
Katukuvasta voi nykyään bongata monen kokoisia teinityttöjä
tiukoissa legginsseissä. Vielä 15 vuotta sitten pullukalla ei ollut
muuta vaihtoehtoa kuin kääriytyä mahdollisimman suuriin vaatteisiin
piilottelemaan läskejään.
Kyrölän mukaan edellä mainittu rohkeus on lisääntynyt, mutta
sillä on myös kääntöpuolensa.
- Tiukkiin vaatteisiin pukeutuneet ylipainoiset kohtaavat myös
valtavaa vihaa. Mediassa heihin kohdistuu paljon halveksivaa
puhetta ja kuvaustapoja.
Myös erikokoisten naisten yhdenvertaisuutta ja samanarvoisuutta
korostavat XL-missikilpailut ovat Kyrölästä jossain määrin
arveluttavia.
- Positiivista on tietysti ajatus siitä, että monenlaiset kehot
voivat olla kauniita. On kuitenkin häiritsevää, että tässäkin
naisten arviointi ja arvostus tapahtuu ennen kaikkea ulkonäön
kautta.
Laihdutus on naisten hommaa
Kyrölän tutkimuksessa kävikin ilmi, että lihavuuden tuomat
paineet ja laihdutus kohdistuvat erityisesti naisiin.
- Naisten lihavuus on erityisen ei-toivottavaa, ja lähtökohtana
ovat ulkonäkö ja viehättävyys. Miesten painonpudotusta perustellaan
ennemmin terveydellä esimerkiksi tosi-tv-ohjelmissa.
Fiktiivisissä ohjelmissa lihavat miehet ja naiset esitetään
hyvin eri tavoin. Miehet voivat näyttäytyä lihavina perusjamppoina,
kun taas lihava nainen saatetaan esittää koomisena hahmona, jolla
on harhaisena esitetty käsitys itsestään ja omasta
viehättävyydestään. Vastaavaa mieshahmoa mediassa ei esiinny.
Sanomalehdissä sukupuoli monesti häivytetään, ja lihavuus nousee
esiin enemmän yhteiskunnallisena terveys- ja kustannusongelmana.
Yksi kansanryhmä nousee lehdissäkin kuitenkin ylitse muiden:
äidit.
- Huoli lihavuudesta liittyy yleensä lapsiin, raskaana oleviin
ja äiteihin. Naiskeho on tässäkin valjastettu toisen hyvinvoinnin
eteen, ja äitejä pidetään vastuullisina lastensa lihomisesta,
Kyrölä kuvailee.
Laihdutuskilpailut lopetettava
- Lihavuus pitäisi hyväksyä osana ihmisten ruumiinkuvaa.
Erityisesti naisten on lähes mahdoton hyväksyä itseään lihavana.
Painon pudottaminen kuitenkin onnistuu hyvin harvoin, Kyrölä
toteaa.
Ehdottomaan pannaan Kyrölä laittaisi Suurin Pudottaja -ohjelman
kaltaiset laihdutuskilpailut, jotka tutkijan mukaan liikkuvat
sairaalloisen laihdutuksen äärirajoilla.
- Ohjelmassa treenataan hyvin intensiivisesti ja painoa
pudotetaan nopeasti. Tällaisen median ihannoiman pikkutarkan
kehonhallinnan ja syömishäiriöiden välillä on vain veteen piirretty
viiva.
Kirjoittaja on THL:n tiedottaja.
Kirjoitus perustuu THL:ssä 25.10.2011 järjestettyyn seminaariin
Onko sukupuolella yhteyttä lihavuuteen? |